Share |

Valman blogi

Tervehdykset

Terveisiä avannosta!Mummi  25.2.2014 17:08
KennelneuvontakäyntiPauliina, Hippu ja Hurri  15.8.2012 18:10
Hurri aiheuttaa harmaita hiuksiaAlli ja sen Veli  9.12.2011 8:21
Hurri aiheuttaa harmaita hiuksiaKirsi  14.11.2011 18:36
Hurri aiheuttaa harmaita hiuksiaHannele Rautomäki  9.11.2011 12:01

Terveisiä avannosta!

Maanantai 24.2.2014 klo 20:53

Eipä vissiin meitsillä ollut huikee seikkailu! Hiihtoloma alkoi vähän liiankin jännittävissä merkeissä. Mamma ei pysty vieläkään kirjoittamaan siitä mitään, istuu vain silmät kiiltävinä ja hokee, että ”mamman muru, mamman muru”.  No okei, mun oma suojelusenkeli sai huhkia sinä päivänä ihan tosissaan, mutta tässä sitä ollaan, tassut näppäimillä!

Me lähdettiin ihan tavalliselle iltapäivälenkille, Hippu, mamma ja mä, tuohon lähimetsään, rannan tuntumaan. Järven jäälle ei viitsitty mennä, kun siellä on viime päivinä ollut Hipun mielestä ihan liian märkää. Mamma päästää meidät aina metsässä vapaaksi, kun me osataan kulkea hienosti käskystä takana. Joskus mamma päästää meidät juoksemaan vapaasti edellä, paitsi että Hippu kulkee silloinkin mamman takana. Mä seilaan siinä edestakaisin vähän myyrätilanteen mukaisesti. Nyt me saatiin juosta vapaasti, ja silloin mä vainusin elämäni paistin! Ihan selvästi saukko tai piisami, eikä pelkästään yksi, vaan monta!

hurri32.jpg

Meitsi otti jalat alle ja pinkoi paistia kohti. Mamma huusi kyllä jotain, mutta en mä voinut pysähtyä, kun mulla oli aivan mieletön saalis ihan nenän päässä. Mielessäni näin jo pari saukonpoikaa mun hampaissa ja mamman ylpeän ilmeen…. Sitten se ajatuskupla puhkesi kuin neulan pistosta. Meitsi molskahti jääkylmään veteen! Olin astunut salakavalaan virtaavaan ojaan, jossa oli pinnalla vain ohuesti jäätä. Uimarikoira ei kylmää vettä säikähdä, mutta pahaksi onneksi se virta painoi mut jään alle. Neuvokkaana russelina täppäsin takatassut rantapenkereen mutaan ja nostin kirsun aivan jäähän kiinni – siinä pystyi pikkuisen hengittämään! Mamma oli kuullut molskahduksen ja juoksi apuun aivan paniikissa. Se huusi mun nimeä, mutta en mä oikein joutanut vastaamaan mitään. Sitten se onneksi älysi olla vähän aikaa ihan hiljaa ja erottikin pientä tuhinaa jostakin. Samassa mamma bongasi mustan kirsun jään alta ja jotenkin kummasti kurotti kädellään otteen minusta. Meitsi pääsi pinnalle!!

Kun sain tukevaa maata jalkojen alle, juoksin ympyrää villinä ilosta. Mamma ei juossut, kun sen jalat tärisi niin kamalasti. Illalla me mentiin ihan coolisti agilitytreeneihin, koska mamma halusi nähdä, onko mun herneaivoille tapahtunut jotakin. Mä panin radalla parastani ja maltoin tehdä jopa kontaktit ihan nappiin. Suoritustauoilla mä sitten painelin ympäri hallia vinkuva pallo suussa niin lujaa, ettei kukaan saanut mua kiinni - ihan vaan elämisen riemusta! Mamma tuumi, että taidan olla ihan ennallani – verestäviä silmänvalkuaisia lukuun ottamatta.

Vaikkei tällaista avantokeikkaa toivo kenellekään, niin täytyy sanoa, että mulle se kuitenkin tuli kreivin aikaan. Mamma oli justiinsa aika kyllästynyt meikämanneen ja etenkin mun levottomiin öihin. Isäntä muutti jo toiseen huoneeseen nukkumaan, kun mun oli monta kertaa yössä vastattava koiraseireenien kutsuihin. Ainakin viisi kertaa piti myös käydä tarkistamassa, eikö mistään tosiaan pääse seireenien luokse keskellä yötä. No, nyt meitsi on taas suosittu. Mamma on kovin kiitollinen, että sillä on kaksi elävää avantouimaria (isäntä ja mä) ja yksi välkky (Hippu) seuranaan kotona.

Nyt on silmänvalkuaisetkin jo valkaistuneet, mutta se molskahdus ei unohdu. Varokaa, kaverit heikkoja jäitä, ja varsinkin virtaavia paikkoja! Talviturkki meni, mutta ei onneksi muuta. Siitä me kaikki ollaan ihan superkiitollisia. Hyvää ja turvallista kevättalvea, kamut!

hurri.jpg

1 kommentti .

Survival juttuja!

Keskiviikko 24.7.2013 klo 23:02 - Valma

Moikka,

täytyypäs kertoa teille muutama jutska pitkästä aikaa. Ensinnäkin mut on streriloitu... No joo. Se oli joku äidin idea kun meille muutti yksi uusi tyyppi, Isabella. Isabella syntyi täällä meillä ja mut pistettiin silloin evakkoon mummolaan. Katsokaas kun mä en kauheesti tykkää että meille tulee mitään narttukoiria tänne huushollaamaan. Isabella jäi oikeastaan puolivahingoissa meille (niin äiti ainakin väittää iskälle). Isabella on sopivasti meidän perheen värinen, niin se sai jäädä. Äiti väittää että se on ihan lupaava nassikka ajatellen näyttelyitä ja jalostusta, mutta minusta se on ihan pölkkypää. Kai se vieläkin antaisi Isabellan jollekkin joka olis hullun innsotunut näyttelyistä ja luolailusta ja jolla olisi ennestään jo russelikoira että tietäsi mihin ryhtyis?

No oikeesti Isabella on minusta aika mukava, steriloinnin jälkeen minusta on mukava äidillisesti opastaa sitä kuinka meidän perheen Halle laitetaan ojennukseen. Halle on parasta pitää hiukan jöössä tässä talossa, koska sen on parempi totella mua ja Isabellaa. Isabella osaa jo aika hyvin komentaa Hallea, jos Halle yrittää komentaa sitä, niin minä menen väliin niin ettei se vaan luule että olis muka joku pomo täällä?

 

isis_4_kk_0052.jpg

Isabella kun se oli 4kk.

 

Niin se mun oikea juttu! Meidän ja naapureiden välillä on korkea aita. Se on ihan järkevää koska naapurissa asuu kolme venäjänvinttikoiraa. Halle on keksinyt sellaisen pelin, että kun ne vinttarit on pihalla, se menee haukkumaan aidalle ja juoksee siinä niiden edessä "vieheenä". Vinttarit tietty innostuu siitä ja sit ne juoksevat kaikki kilpaa.

Mä menin sitten kerran katsomaan sitä tuohua lähempää. Ihan vahingossa menin liian lähelle niin että putkahdinkin aidan alta toiselle puolelle suoraan "surman suuhun". Äiti oli onneksi juuri kieltämässä Hallea ovelta ja kuuli mun vinkauksen. Se luuli että Halle oli törmännyt muhun. Äiti ei kuitenkaan ollut siitä huolissaan vaan se oli muuten raivona Hallelle kun se haukkuminen on niin ärsyttävää. Onneksi äiti tuli hakemaan Hallea pois ja samaan aikaan naapuri tuli ilmoittamaan että joku, eli mä, makaa aidan vieressä liikkumattomana tassut kohti taivasta. Mua ei silloin naurattanut kamalasti, koska pelkäsin henkeni kaupalla. Sitten mut nostettiin syliin ja äiti sai mua aidan toiselta puolelta kiinni ja mut pelastettiin. Silloin mä kyllä vielä murisin ja näytin vinttareille pitkää nokkaa. Ne meinas vielä haukata mun perään.

Tässä tulee teille sitten vinkki. Jos joskus joudut isojen vinttareiden eteen "vahingossa", näyttele koullutta tai ne syö sut. Tietty on hyvä jos joku muu näyttelee sitä viehettä sillä aikaa niiden edessä, ne vinttarit on meinaan hulluna kaiken juoksevan ja valkoisen perään.

Muuten meillä on täällä kaikki mukavasti ja tavallisesti.

T. Valmakoira

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Hurri Houdinin viimeisimmät uroteot

Torstai 28.3.2013 - Hurri

Morjensta vaan kamut! Olen viime aikoina oppinut paljon uusia taitoja, joista kaikista mamma ei ole yhtä iloinen. Agilitykontakteista se on kovin iloinen, meikäpoika kun pysähtyy kontaktin alastulolle kuin seinään. Mutta en mä siihen jää odottelemaan ja pitkästymään kuten mamma haluaisi – life is short!

img_0032.jpg

Olen myös oppinut avaamaan yhtä sun toista… Mun ikioma kuljetusboksi on sellainen kankainen, jossa on vetoketju ovessa. Mamma luulee, että kun vetoketjun sulkee tietyllä tavalla, sitä on koiran mahdoton avata. Riippuu koirasta, sanon minä. Yhtenä iltana palailtiin mummilasta autolla, ja mamma vähän ihmetteli koiraosaston kummallista ähinää. Kohta mamma kokikin iloisen yllätyksen, kun auton taustapeilistä kurkisti yhtäkkiä karvainen, tuttu naama ja villisti viuhtova häntä! Sitten ponkaisin tietysti pussailemaan mammaa kuskin penkille (koska me ei oltu nähty ainakaan viiteen minuuttiin), sukelsin tarkastamaan, mitä on auton lattialla ja singahtelin kuin pieni karvaohjus auton sisätiloissa. Mamma ei kumma kyllä yhtään kehunut minua, vaikka olin niin taitava sen vetoketjun kanssa. Se vain höpötti jostain ”melkein kolarista”. Nyt ne suunnittelee sellaista teräshäkkiä mulle automatkustukseen… Eipä haittaa – Hurri Houdini ottaa haasteen vastaan!

Yhtenä päivänä meillä tehtiin remonttia. Kaikilla oli kauhea kiire ja kädet täynnä eikä kukaan oikein ehtinyt leikkiä tai edes rapsuttaa minua. Onneksi ne jättivät lattialle ison astiallisen jotain kastiketta mulle syötäväksi (sen nimi oli liisteri), mutta sekin napattiin nenän edestä pois heti, kun olin vasta päässyt latkimisen makuun. Olen ymmärtänyt, että lattialla olevat astiat saa nuolla puhtaiksi, niin että en nyt tiedä mikä tässä meni pieleen. Ehkä ne halusivat kuitenkin syödä sen liisterin itse. Onneksi kerkesin sentään järsiä yhden timpurin kynän ennen kuin huomasivat mitään!

Ja kuulkaas tätä: meikäläisestä on tullut pappa! Eli mun pennulla on jo pentuja! Flash-pentueeni Miina ja Nana -tyttönen saivat jo pentuja. Onnea Miinalle ja Nanalle, toivottavasti pennut tulevat paljon pappaansa – Hurrina on nimittäin mukava olla!  Pussilakanaviehtymys selviää sitten matkan varrella. Mullekin se on selvinnyt vasta äskettäin. Rakastan nimittäin pussilakanoita. Kaivaudun iltaisin pussilakanan sisään ja myllään siellä niin kauan, että eksyn sinne. Sitten kierin sen lakanan kanssa ympäri sänkyä ja etsin ulospääsyä ja lopulta muksahdan pussilakanamytyssä lattialle. Siitä tömäyksestä virkistyn yleensä niin paljon, että hoksaankin pussilakanan suuaukon. Tää on mun iltarituaali. Ja Hipun on se, että se toinen silmä puoliavoimena seuraa mun touhua – ja ihan kuin se virnuilisi!!

pussilakanapoika.jpg

Isäntä on muuten mukava kaveri. Joskus se askartelee erilaisista karvoista perhoja kalojen syötiksi. Yhtenä päivänä se oli jättänyt pöydälle kokonaisen oravan hännän – selvästi erikoisherkuksi mulle! Melko reilua, eikö? Illalla se kauheasti muka ihmetteli kadonnutta häntää, mutta mamma ei ihmetellyt, koska mun peräpäästä tuli oranssia karvaista pötköä valkoiselle hangelle… Lumihangesta tulikin mieleeni lumipallot! Jos ehditte, niin tehkää nyt paljon lumipalloja pakastimeen kesäksi. Lumipallot ovat nimittäin ihan parhaita, kun ne voi syödä kokonaan! Ja kevätaurinko lämmittää jo uhkaavasti….

Nyt pussilakana kutsuu, morjens!

Hurri

hurri3.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

Hurri harrastaa

Keskiviikko 22.8.2012 klo 10:15 - Hurri

Molskis ja loiskis pitkästä aikaa! Uintikesä alkaa olla ilmeisesti takana päin, koska mamma ei enää vie meitä lenkillä joka päivä rantaan. Viimeksi tosin annoin ymmärtää, että olis ehkä kannattanut viedä, koska hyppäsin sitten metsässä sellaiseen liejuiseen mutakuoppaan uimaan, kun ei kerran muualle päästetty. Mutta onneksi välillä päästään vielä mökille, ja siellä meikä leiskauttaa aina kunnon liito-oravat laiturin päästä!

KS: Hurrin video uimahypystä

 

On tässä kesällä tehty vähän muutakin kuin uitu ja hypitty laiturilta. Meikäpoika on aloittanut valokuvauksen! Mamma ei kyllä yhtään tykännyt siitä harrastuksesta, vaikka itse jätti kameran siihen ulkopöydälle otettavaksi. Sitten se meni lukemaan, ja isäntä lähti kalaan. No, minäpoika en kauaa jaksa toimettomana pyöriä, joten otinpa kameran hampaisiini ja nappasin kuvan. Harrastukseen tuli harmittavasti heti pitkä tauko, kun se kamera oli niin heikkoa tekoa, ettei kestänyt edes russelin zoomauksia. Mutta sainpas ainakin yhden kuvan otettua! Ja jos joku ei tajua kuvaa, sen parempi, koska silloin se on varmuudella taidekuva.

img_2744.jpg

 kirsu?

Pari kertaa olen käynyt patsastelemassa näyttelyssäkin. Eka kerralla oli aika karua, kun samassa teltassa oli kaksi aivan ihanaa tyttökoiraa, jotka olis olleet molemmat ihan valmiita pennuntekopuuhiin, mutta meikäläisen piti vain kiertää kehää naru kaulassa. Elämä on joskus niin epäreilua. En viitsinyt sitten ravata ollenkaan, vaan koikkelehdin ja laukkasin miten kuten -  koska mun ajatukset oli vähän muualla, hei! Toisessa näyttelyssä ravasin vähän paremmin, ja tuomarikin oli fiksu ja antoi mulle ERIn, mikä tarkoittaa kuulemma erinomaista koiraa (siis minua).

 

Agilitykisoja on käyty tänä kesänä vasta kahdet. Meillä on mamman kanssa vähän aikatauluongelmia siellä radalla, ja pari muutakin ongelmaa. Kontaktit on yksi työn alla oleva juttu, ja rengas on toinen. Kun mulle on ihan sama, hyppäänkö mä siitä isosta renkaasta vai siitä kolosta siinä vieressä – rento meininki on tärkeintä! Mammalta alkaa välillä usko loppua, kun Hipun kanssa niiltä onnistui kaikki. Ne vaan meni kisoihin ja tuli nollan kanssa kotiin. Nyt meikäläisen kanssa ei samat temput toimikaan. Mutta me ollaan Hipun kanssa kaksi eri koiraa! Kotona mamma kyllä muistaa sen oikein hyvin, kun Hippu saa AINA ensin ruokaa, Hippu pääsee AINA ensin autoon ja autosta pois, ja arvatkaa mitä – epäreiluuden huippu: Hippu nukkuu mamman vieressä ja minä en!!! Tosin päivisin mä kyllä nukun mamman tyynyllä. Ja peiton alla.

img_2693.jpg

 

Muuten elämä on oikein mallillaan, ruokaa tulee ajallaan ja pihalla saa syödä vadelmia ja omenia mielin määrin. Niin että kyllä täällä pärjäillään. Omenaisin terveisin - röyh!

 

Hurri

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Kennelneuvontakäynti

Tiistai 14.8.2012 - Valmakoira

Moikka pitkästä aikaa! Meille pöllähti tänään Kennelneuvoja aivan yllätysvisiitille. Me tietysti karattiin Hallen kanssa oven välistä ja mentiin pihalle tervehtimään sitä Kennelneuvojaa ja hypittiin sen päälle. Äiti komensi mut sisään ja arvatkaa mitä? Minä tottelen nykyään! Halle ei totellut ja äiti meni hakemaan sille palan kinkkua, niin Halle olikin mennyt sillä välin sen kennelneuvojan autoon sisälle.

Meillä ei Hallen kanssa ole mitään valitettavaa taikka salattavaa meidän äidistä ja niinpä istuin äidin viereen keittiönpöydän ääreen ja kuuntelin mitä se  kennelneuvojan kanssa jutteli. Ne kävi myös tarkastamassa meidän takapihan ja muutenkin kaikki jutut. Kauheen hyvä, että takapihan aitaus oli vihdoinkin valmistunut!

Muutenkin meillä oli juuri saatu eteisen ja olkkarin tapetoinnit valmiiksi ja matotkin oli juuri viety pesulaan. Äiti oli saanut sisustettua eteisen valmiiksi.

Tiiua pikkusen harmitti kun se täti tuli just kun äiti oli luvannut koota Tiiun uuden sängyn. Se sanoi sille tädille: "Saanks mä kysyä sulta yhden kysymyksen?" Kennelneuvoja vastasi: "Kysy vaan." Tiiu jatkoi: "Niin voisiks sä lähtee?"

Muuten kuulkaa vuosi on mennyt rattoisasti, terveitä ollaan oltu. Verijälki harrastusta ollaan hiukan kokeiltu ja ensimmäiseen kokeeseen olen viikonloppuna menossa. Luonnetestin mä kuitenkin reputin, kun minusta on ihan hölmö ajatus mennä takaisin sellaiseen paikkaan jossa minut on ensin säikäytetty pahanpäiväisesti?! MH-luonnekuvaus oli minusta paljon kivempi ja se me oltiinkin suoritettu äidin kaa jo aiemmin. Minä en todellakaan ole mikään suojelukoira, vaan hyvin oman arvoni tunteva, itsenäinen tunteva otus joka tekee just niinkun mua itteeni huvittaa milloin huvittaa jne. 

Tästä linkistä pääset katsomaan meidän Kennelneuvonta paperin.

(Tuo pentueiden määrä Kennelissä oli hiukan sekava. Dirtdigger`s Kennelissä on Jonnan kasvattamia pentueita yksistään 7kpl:tta, äitin ja Jonnan yhteisiä pentueita on 3 kpl:tta ja yksin äidin kasvattamia on 1 kpl. Kennelnimen alla on kokonaisuudessaa 11 pentuetta joissa äiti on ollut kasvattajana neljässä. Ensimmäinen Dirtdigger`s pentue näki päivänvalon vuonna 2003 ja ensimmäinen jossa äiti on mukana näki päivänvalon 2009. Tämä tarkennuksena kun tuo on lomakkeessa nyt hiukan epäselvästi ilmaistuna).

Muita kuulumisia sitten vielä sen verran, että Meidän Halle oli Juniorhandler kilpailussa Porissa Emma Beckinghamin kanssa ja Emma sijoittuikin hienosti BIS 2 juniorhandleriksi. Ne kehui meidän Hallea "täydelliseksi näyttelykoiraksi", kun Halle on sellanen kiltti ja tykkää matkustella ja olla paikassa jossa on muitakin. Halle on mahtava seuramies.

pori_kv_2012_emma_ja_halle_bis2.jpg

Emma ja Halle kuumassa Porissa.

 

Ollaan me myös mökkeilty kesälomalla ja siellä oli sitten vähän coolimpaa!

 

575956_10151044346162280_1478780668_n.jpg

Valmakoira veneilemässä

1 kommentti . Avainsanat: Kennelneuvontakäynti

Hurri aiheuttaa harmaita hiuksia

Tiistai 8.11.2011 klo 21:26 - Hurri

Tässä yhtenä päivänä oltiin ihan normilenkillä mamma, Hippu ja minä. Mamma on tosi ylpeä siitä, kun se on opettanut meille ”takana” –käskyn. Eli kun me ollaan vapaana ja on epäselvää, tuleeko vastaan justiinsa kohta vieraita koiria, mamma sanoo ”takana” ja me hipsutellaan Hipun kanssa mamman kantapäillä. Tai siis Hippu on kantapäillä, ja mä seilaan siellä takana hieman luovemmin, riippuen hajuista ynnä muista virikkeistä. No, sinä yhtenä päivänä mamma sanoi taas ”takana” ja jatkoi matkaansa. Yhtäkkiä se huomasi, että takana olikin vain yksi koira ja mä olin kadonnut (no en siis ollut, mutta se luuli niin). Mamma pysähtyi ja ajatteli, että mä oon haistelemassa tai kaivelemassa jotain ja tulisin kohta, kun se vain hetkisen odottelisi. No, en tullut, koska mulla oli Tärkeää Puuhaa. Mamma antoi mulle 10 minuuttia aikaa tulla esiin, sitten se päätti lähteä etsimään. Siinä se teki virheen, koska ei mua olisi tarvinnut etsiä. Mä olin ihan siinä vieressä, tosin puoliksi maan alla, ja melko hyvä suojavärikin sitä paitsi - kuvitelkaa nyt: nuori koivikko ja ruskeita lehtiä maassa!

myyrametsalla.jpg

 "Takana tullaan!"

Mamma yritti patistaa Hippua apuun. ”Etsi Hurri!” se hoki. Mutta Hippu vain jökötti paikallaan ja tuijotti mammaa kuin vähä-älyistä. Hipun mielestä oli tosi outoa, että mamma ei haistanut tai kuullut meikäläistä, vaikka mä ahersin siinä viiden metrin päässä. Sitten mammalta petti hermo. Se lähti etsintäreissulle. Sille välähti päähän, että mä olisin saattanut juosta järveen (ei hullumpi idea!). Järven rannassa oli joku hääpari valokuvattavana. Mamma näki jo silmissään toive-/kauhukuvia, kuinka meikäpoika ryntää kaislikosta kuraisin tassuin tervehtimään morsiamen valkoista mekkoa…. Mutta en tullut. En tietenkään, koska meikä painoi duunia pusikossa! Seuraavaksi mamma soitti mun ihmissiskolle, josko mä olisin juossut kotiin. No, haloo! Ei myyräjahdista lähdetä kotiin kesken kaiken – ja olenko mä ikinä milloinkaan lähtenyt metsästä pois etuajassa? No, mamma ei ollut ihan parhaassa vedossa sinä päivänä. Mun ihmissisko hätääntyi kamalasti, koska en ollut tullut kotiin. No, en tietenkään, koska meikä painoi duunia pusikossa tassut verillä. Mamma päätti viedä Hipun kotiin ja hakea polkupyörän. Ne ajatteli ihmissiskon kanssa lähteä normilenkkiä eri suuntiin pyörillä – melko järkevää, noin niin kuin ihmisiltä. Hippu oli tästä käänteestä tosi innoissaan. Se tietty tiesi koko ajan, missä mä luurasin, ja nyt se ajatteli, että mamma oli päättänyt hylätä mut metsään. Se varmaan hihkui mielessään, että ”jesjes, nyt siitä nuoleskelevasta lellipojasta päästiin!”. Se ihan pinkoi kotiin.

Mamma polki paniikissa omia jälkiään takaisin päin. Se kuulemma itki ja toivoi ja rukoili matkalla, että mä löytyisin elävänä. Eniten se pelkäsi löytävänsä ojasta auton alle jääneen raadon. Heh, aika siistiä tuntea itsensä melko tärkeäksi…. Yhtäkkiä mut valtasi sellainen ontto tunne, että myyrä on tainnut mennä menojaan, mutta että niin on kaikki muutkin. Mä pinkaisin juoksuun ja seurasin tuoreinta jälkeä kotiin päin, enkä välittänyt vaikka mulla oli sammalhattu päässä. Yhden ison tien yli juoksin ekaa kertaa ihan yksin, eikä onneksi ollut mun vuoro jäädä auton alle. Sitten näinkin mamman pyörineen ja täytyy sanoa, että olin kyllä tosi iloinen – ja niin oli mammakin. Se ihan itki ilosta.

 

ettehan_oo_vihaisia.jpg

"Ettehän oo vihasia...?"

 

Hippu antoi mulle kotona pienen läksytyksen – ehkä siksi, että tulin kuitenkin takaisin tai sitten siksi, että aiheutin sen mielestä liikaa hässäkkää. No, mutta lopuksi me kuitenkin nukuttiin Hipun kanssa sylikkäin, Hippu otti minut kainaloonsa. Niin että loppu hyvin, kaikki hyvin. Paitsi että sitä myyrää en saanut. Ehkä ensi kerralla!

kainaloiset_2.jpg

"Kainaloisena tässä lopulta."

6 kommenttia .

Sieni juttuja

Lauantai 5.11.2011 klo 17:08 - Valma

Arvatkaapa mitä? Minä olen oppinut sienestämään äidin kanssa!

Se on semmosta sigamageeta, että minä saan mennä metsässä suppilovahveron hajun luokse ja äiti seuraa mua!! Sit kun mä näytän ne sille, mulle heitetään käpy ja se on maailman parasta!!

Äiti on hiukan innokas ja mä saa mennä ihan minne vaan ja se seuraa. Tänään vein sen yhden hyvin märän sammalikon yli, niin että sen kengät kastui. Sit sen pit hypätä yhden puron yli ja kiivetä muutaman kiven yli ja mennä sellaisessa risukossa, ettei se nähnyt mitään. Sitten mä sanoin sille, että voidaan pysähtyä ja äiti hyppi ja kiljui innostuksesta, koska toin sen sellaiseen paikkaan missä niitä suppilovahveroita oli pikkasen reilummin. Mulle heitettiin monta käpyä ja mua kehuttiin ja sitten äiti soitti kaikille sen tutuille ja kehui mua ihan hulluna. Mä oon niin hyvä sienestäjä nykyään.

 

metsa.jpg

Pusikko josta niitä alkoi löytymään...

valma_suppilo1.jpg

...Sienet kuvassa vasemmalla.

 

Ei mua mitenkään koulutettu sieniin, mutta kaikki lähti siitä kun äiti löysi muutamia sieniä. Sen piti heittää käpyä ettei me tulla Hallen kaa repimään niitä sieniä (kaivaminen kun on maailman parasta)! Tästä mä sit päättelin loppusyksystä, että pästään vähemmällä, jos minä haen ne sienet nopeammin äidille, niin saadaan nopeammin niitä käpyjäkin lentämään. Tunnen itseni kyllä hyödylliseksi ja tämä tuntuu ihan virkamiehen tehtävältä. Hienoa.

Semmonen probleema meillä on nyt, että Halle on alkanut syömään nämä sieni löydökset. Tänään kun niitä löytyi paljon, Halle meni kuin vanha kunnon Packman taas ja rouskutti sieniä menemään. Toivottaavsti se ei joudu taas Viikkiin.

 

suppilo2kg.jpg

Saalis 2100g

 

Mutta semmoista ihan sairaan hauskaa meillä täällä. Ai niin, mun ja Hallen lapset täytti jo 2-v. Onnea Vilttiketjun pojat.

 

315816_10150370743307280_530902279_8170112_61258135_s.jpgHevi lehtihommissa

 

377669_10150370746922280_530902279_8170118_459150327_n.jpgNappi tunkiolla

 

380821_10150355085581689_626191688_8603217_2081621799_n.jpgRufus trimmaamattomana!

 

pepi_2v.jpgPepi pystykorva

 

Kaikki on muuten hyvin. Nania etsii vielä omaa kotiaan. Äiti haluaa sijoittaa Nanian Satakunnan alueelle ja yhteydenotot on tervetulleita. Salla etsii myös osaomistus kotia Ykälle pääkaupunkiseudun läheltä.

T. Valmakoira

2 kommenttia .

Tissiposki Halle

Tiistai 4.10.2011 klo 9:57 - Valma

Meidän Halle - maailman vauhdikkain ja reippain koira, joka ei koskaan ole ollut häntä koipien välissä, meni luonnetestiin.

Äiti odotti ehkä vallatonta suoritusta, mutta kuinkas kävikään? Halle leikki kyllä tuomarin kanssa, mutta kun se näki sen potkurin, se hyytyi! Se kohtasi varmasti ensimmäistä kertaa elämässään jonkun uhkaavan tilanteen, mitä minä en ollut ratkaisemassa sen puolesta. Nynny, se ei tullut edes vaikka äiti nätisti houkutteli ja antoi sen haistaa potkurin kydissä ollutta pipoa. Halle meni aivan toimintakyvyttömäksi, sen silmät sumentuivat ja se maastoutui nurmikkoon. Testi keskeytettiin.

Äiti on aina leikillään sanonut Hallea Austraalianseurakoiraksi, mutt nyt joutuu jättämään sen Austraalian tästä edestä pois ettei tule leimattua meidän rotumme kehittäjämään Austraalian mainetta. Sieltä on kuitenkin tullut kelpo terriereitä ja oikeesti Halle on ruotsalais-ranskalainen ruotsin tuonti.

Laikkukin kävi saman testin ja se suoriutui testin läpi mainiosti, mutta senkin suoritus oli tuomarin mukaan ihanteellisen seurakoiran tasoa (84 pistettä), terrieri piirteitä ei ollut havaittavissa.

Sellaisten nynnyköiden kanssa täällä elellään.

Itse en tänne testiin mennyt kun kävin MH-luonnekuvauksen ja sain sieltä terrierimäisen hienon arvostelun. Äiti kuitenkin pohtii, että veisikö myös minut tähän luonnekuvaukseen, että saisi enemmän tietoa vertailla näitä kahta eri testiä. Myös Hallen voisi viedä MH-luonnekuvaukseen, vaikka näillä tiedoilla se tyssäisi sitten haalariin taikka aaveisiin, saisi ainakin arvion siitä lähteekö vieheen perään ;)!

Muuten me ollaan sienestetty todella paljon! Äiti on pakastanut kanttarelleja, suppilo- ja kosteikkovahveroita ja tatteja! Meillä on oikea tattimetsä meidän lähellä ja sieltä on saatu kilokaupalla saalista. Äiti löysi muutaman suppilovahvero paikankin ja merkkasi ne puhelimen GPS -laitteeseen. Muuten hyvä, mutta se laite ei löydä niitä enää niin tarkasti, että se siitä. Koordinaatit on jos jostain sattuisi löytymään tarkka GPS-paikannin.

Me ollaan eksytty kaksi kertaa meidän reissulla ja jouduttu sen takia kävelemään useita useita ylimääräisiä kilometrejä! Siitä minä en ole tykännyt kauheasti, mutta Halle on.

 

sienimetsa.jpg

Tässä me terminoidaan yhtä kantoa jonka vierestä äiti keräsi kosteikkovahveroita

 

Halle juoksentelee metsässä aina ihan meidän näkymättömissä ja sitten aika ajoin jäljestää meidät ja jatkaa taas matkaa. Sillai se on kauhean itsenäinen, mutta joku juttu sen sai lipeemään siinä testissä paniikin puolelle.

Papun pennut kasvaa hurjaa vauhtia ja osa pennuista tarvitsee vielä kotia. Jos sinulla on russelin kokoinen aukko elämässäsi, niin ota yhteyttä mun äiskään.

 

T. Valmakoira

 

1 kommentti .

MH-luonnekuvaus

Lauantai 3.9.2011 klo 16:27 - Valma

Mä olin tänään äidin kanssa puuhailemassa ihan kahdestaan. Se oli mukavaa ja meille sattui mukavia juttuja. Mentiin jännään metsään, missä oli ihmisiä ja oli siellä myös mörköjä ja rämiseviä juttuja ja haalareita ja kaikkee. Se oli kyllä ihan mukava kokemus ja kun äiskä lähti viemään mua parkkipaikalle, löin jarrut pohjaan, koska olisin halunnut jäädä mielummin metsään puuhailemaan. Me saatiin äidin mielestä tosi kiva arvostelu? Se ihmetteli ainoastaan sitä etten lähtenyt etäleikkiin, mutta se johtui siitä etten yksinkertaisesti nähnyt koko etäleikkijää! Lopulta kun vihdoin huomsin sen ja läjhdin hänen luo, joku kelloaika oli jo mennyt umpeen?

Tässä mun virallinen arvostelu:

1a KONTAKTI tervehtiminen 4 = Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen

1b KONTAKTI yhteistyö 4 = Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TO.sta

1c KONTKTI käsittely 4 = Hyväksyy ja ottaa kontaktia

 

2a LEIKKI 1 Leikkihalu 3 = Leikkii, aktiivisuus lisäntyy/vähenee

2b LEIKKI 1 Tarttuminen 4 = Tarttuu heti koko suulla

2c LEIKKI 1 Puruote ja taisteluhalu 4 = Tarttuu heti koko suulla, vetää vastaan kunnes TO irrottaa.

 

3a TAKAA-AJO 1. kerta 3 = Aloittaa etenemisen hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista.

3b TARTTUMINEN 1. kerta 2 = Ei tartu, nuuskii saalista.

3a TAKAA-AJO 2. kerta 3 = Aloittaa etenemisen hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista.

3b TARTTUMINEN 2. kerta 2 = Ei tartu, nuuskii saalista.

 

4 AKTIVITEETTITASO 2 = Tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata.

 

5a ETÄLEIKKI Kiinnostus 2 = Tarkkailee avustajaa, välillä taukoja.

5b ETÄLEIKKI Uhka/aggressio 1 = Ei osoita uhkauselkeitä

5c ETÄLEIKKI Uteliaisuus 1 = Ei saavu avustajan luo

5d ETÄLEIKKI Leikkihalu 1 = Ei osoita kiinnostusta

5e ETÄLEIKKI Yhteistyö 1 = Ei osoita kiinnostusta

 

6a YLLÄTYS Pelko 3 = Väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista.

6b YLLÄTUS Puolustus/aggressio 2 = Osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä

6c YLLÄTYS Uteliaisuus 2 = Menee haalarin luon kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa.

6d YLLÄTYS Jäljellejäävä pelko 3 = Pieni niiaus tai nopeudenvaihtelu kerran, pienenee toisen ohituskerran jälkeen.

6e YLLÄTYS Jäljellejäävä kiinnostus 3 = Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria väh. kahdella ohituskerralla.

 

7a ÄÄNIHERKKYYS Pelko 3 = Väistää kääntämättä pois katsettaan.

7b ÄÄNIHERKKYYS Uteliaisuus 3 = Menee räminälaitteen luo kun ohjaaja seisoo sen vieressä.

7c ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä pelko 2 = Pieni niiaus tai liikkumisnopeuden vaihtelu jollain ohituskerralla.

7d ÄÄNIHERKKYS Jäljellejäävä kiinnostus 1 = Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan.

 

8a AAVEET Puolustus/aggressio 2 = Osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä

8b AAVEET Tarkkaavaisuus 3 = Tarkkailee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaankin puolet ajasta tai kokoajan toista.

8c AAVEET Pelko 1 = On ohjaajan edessä tai sivussa.

8d AAVEET Uteliaisuus 2 = Menee katsomaan kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa.

8e AAVEET Kontaktinotto aaveeseen 4 = Ottaa itse kontaktia avustajaan.

 

9a LEIKKI 2 Leikkihalu 3 = Leikkii aktiivisuus lisääntyy/vähenee.

9b LEIKKI 2 Tarttuminen 4 = Tarttuu heti koko suulla

 

10 AMPUMINEN 1 = Ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön.

 

Suullisesa arviossa sanottiin, että mulla on kova luottamus mun omistajaan, eli äitiin! Siitäkös äiti sai ilonaiheen, se kun on luullut mua itsepäiseksi, mutta joutui nyt huomaamaan, että tosipaikan tullen mä luotan sen arvostelukykyyn.

Olihan se tietysti kauniisti sanottu. Noissa pelottavissa asioissa, annoin siis äidin mennä edellä ja kun huomasin, että se selvisi hengissä, pystyin itsekkin menemään. Ihmiset ajattelee, että se on luottamusta, mutta minusta ennemminkin JÄRKEVYYTTÄ. Pistetään kaveri edeltä kaivoon ja katsotaan hukkuuko se ;)...

 

t. Valmakoira (hiukan ilkikurisena).

1 kommentti .

Hurrin äijäkoulu

Lauantai 13.8.2011 klo 22:30

En varsinaisesti pyrkinyt mihinkään kouluun, mutta joskus käy niin, että elämä kouluttaa ihan pyytämättä. Olisin ollut ihan tyytyväinen siihen Kaikkien Kaveri- ja Ensirakastaja-statukseen, siitä on pelkkiä hyviä muistoja, mutta ehkä oli aika kasvaa pojasta mieheksi. Ensimmäinen kiville karahdus oli alkukesästä, kun mamma pysähtyi lenkillä juttelemaan yhden tutun ihmisen portille. Me Hipun kanssa istahdettiin pitemmän jaarittelun varalta siihen tien poskeen, ja yhtäkkiä puskasta hyökkäsi meidän kimppuun kauhea peto, jonka tassut viuhuivat ilmassa ihan tuulimyllyinä. Se oli sen tutun ihmisen kissa, jolla sattui olemaan pentuja pihalla piilossa. Hippu sai siinä rytäkässä pahemmin köniinsä, kun se ei yhtään osaa antaa periksi – ei edes emokissalle. Mutta opinpahan uuden läksyn: kissat ei olekaan aina kivoja veitikoita….

Äijäkoulun toinen kurssi käytiin sitten juhannuksena. Mamma vei minut moikkaamaan mökkinaapurin lapinkoiraa, jota en ollut vielä koskaan tavannut. Sekin on uros, joten mamma laittoi minut hihnaan varmuuden vuoksi. Alku meni oikein lupaavasti, esitin parhaita puoliani ja olin niin kaveria että. Lapinkoira sai kuitenkin päähänsä, että juniorille on näytettävä paikka heti alkuunsa, ja se yritti astua meikäläistä. No sehän ei kuulkaas käy. Katsokaas, kun se Virallinen Astuja olen mä!! Siitähän tuli sitten melkoiset tupenrapinat: hihnat oli solmussa ja meikäläisen pää lapinkoiran suussa – henki säilyi, mutta silmälle sai melkein sanoa goodbye…Mamma pelästyi ihan hirveästi, vaikka lopulta saldoksi jäi vain turvonneet ja mustat silmät, joista toinen veresti ja repesi hiukan alaluomesta. Näytin juhannuksen jälkeen aika karskilta - Hurri the suomalainen juhannusäijä!

Äijäkoulun kolmas kurssi oli meidän omalla pihakadulla. Naapuriin oli kesällä muuttanut koeajalle toinen lagottouros. Pahaksi onneksi ne kaksi urosta olivat vapaana pihallaan juuri, kun me tultiin uimareissulta niiden talon ohi. Molemmat lagotot tuli päälle yhtäkkiä eikä ne uskoneet mammaa ollenkaan (ja saatte uskoa, että se piti hirveää älämölöä). Siitäkin selvittiin onneksi pintanaarmuilla, mutta ei tullut meistä kavereita.

On mulla ollut kesällä kivaakin, enimmäkseen sitä paitsi! Olin ekoissa virallisissa agilitykisoissani Mikkelissä, ja tuliaisiksi tuli kaksi hylkyä ja yksi vitonen. Hylkyjä ei tulisi ollenkaan, jos mamman jalat ja etenkin ajatus juoksisivat vähän vikkelämmin. Musta saattaa tulla agilityyn vielä kova luu, jos saan mamman koulutettua terävämmäksi!

kotitreenit.jpg

"Kotitreeni"

Sitten olen tietty harrastanut uimahyppyjä. Korkein laituri oli metrin verran veden yläpuolella, mutta sitä komeampi leiskautus tuli! Seuraavasta linkistä voit ihailla tyylinäytettäni:

Hurrin uimahyppy!!

img_1095.jpg

"Hippu ja mä"

Tulen edelleen hyvin toimeen kaikkien kanssa, jotka on mulle kivoja, on ne sitten vaikka karhuja. Kesäkuussa kävin moikkaamassa Konekarhu-Penaa Erämessuilla, ja se oli ihan harmiton veikko. Ensin menin haistelemaan sen jalkoja ja sitten heittäydyin sen viereen sammakkoasentoon makaamaan. Yleisöä nauratti jostain syystä kauheasti, mutta kivahan se on, kun mun temput saa ihmiset usein hyvälle tuulelle.

Kivaa loppukesää teille, kaverit!

img_1084.jpg

"Hurri the Great"

3 kommenttia .

Vikuri Valman vinkit kaikille joilla nuija omistaja!!

Sunnuntai 7.8.2011 klo 22:01 - Valma

Pakotetaanko sut lenkille sateella?! Tässä pari vinkkiä:

 

Kohta 1. Älä lähde katoksen alta mihinkään!

Kohta 2. Jos pakotetaan, älä liiku vaan jökötä!

Kohta 3. Jos vedetään eteenpäin, luo murhaavia katseita, ja lyö kyntesi maahan!

Kohta 4. Jos vieläkin vaan viedään, kävele, mutta esitä marttyyria.

Kohta 5. Pissaa, mutta älä kakkaa! Kakkaaminen on kamalaa märässä heinikossa!

Kohta 6. Osasitko kiertää hienosti puut ja pylväät? ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ KIERRÄ, pakota omistajasi märkään ruohoon.

Kohta 7. Mene kaikkien puiden takaa ja älä edelleenkään kierrä.

Kohta 8. Pysähtele, jarruttele, tee äkki stoppeja!

Kohta 9. Istu ja mulkoile, anna omistajasi kastua!

Kohta 10. Ethän varmasti kakannut koko reissulla, muistithan esittää että melkein kakkaat kohta? Muistithan varmasti pyöriä muutaman kerran, että omistajallesi jäi syyllinen olo, että sinulla on varmasti kakka hätä?!

Kohta 11. Tiedän, sinä kastuit, mutta nauti, sillä kastelithan omistajasikin viivyyttelemällä.

Kohta 12. Kun pääset kotiin, juokse täysiä omistajasi sänkyyn ja pyörittele itsesi kuivaksi hänen pedillään. Muista kuoria päiväpeitto ensin pois. Muistithan astua pariin mutalammikkoon ennen tätä?

 

4 kommenttia .

Kierrä ja Virkon S

Keskiviikko 3.8.2011 klo 23:10 - Valma

Tänään lenkillä mä sain äidin kiljumaan innostuksesta. Me mentiin hihnan kaa metsässä, kun mul on ne juoksut. Siellä aina tulee niitä ongelmia, että äiti menee puun väärältä puolelta ja sitten me neuvotellaan aina, että kumpi palaa takasin ja kierrittelee sen hihnan puun ympäri. Minusta se on ärsyttävää ja yleensä jään paikalleni jököttämään ja katson paheksuvasti äitiä.

Tänään äiti sanoi tapansa mukaan kierrä ja katsoi minua. Minä katsoin takasin suoraan silmiin ja KIERSIN, äiti hyppi ja pomppi ja hehkutti ja kehui mua. Se oli tosi lapsellista ja ällöttävän kuulosta. Sama toistui sitten kohta uudelleen ja taas mä reippaasti kiersin.

Tää kiertely juttu ei nyt ole mitenkään ihmeellistä. Kyllä mäkin sen aina olen osannut, mutta teen sen silloin kun haluan ja tänään vaan tuntui siltä, että äiti on ihan mukava. Hallehan on äidistä mestari kiertäjä, mutta se onkin niin pölkvisti, että tekee aina sitä mitä äiti käskee, kun äiti on sen idoli.

aiti_valma.jpg

No tässä kuvassa sitten kuitenkin MINÄ ja äiti mökillä.

Me luettiin aika ikävä tapaus äidin akatemia opettajan koirista. Siltä kuoli seitsemän pentua parvoon juuri. Samalla tuli luettua ja opiskeltua aineesta nimeltä Virkon S ja meidän äiti sekosi! Se on yleensä sellanen ihminen, että sen puolesta maailmassa on paremmin vastustuskykyä mitä enemmän on pöpöjä, ja parempi jos ei aina käytetä noita myrkkyjä, mutta nyt se suivaantui. Olkoon se sitten kosto kaikkien parvoon kuolleiden koiranpentujen takia, mutta äiti tilasi apteekkiin Virkon S pullon! Ensin se aloitti meidän kupeista, jotka eivät koskaan ole olleet niin hygieenisen näköisiä kuin nyt! Sit sai kyytiä meidän vessat ja ovenkahvat ja valokatkaisijat. Sit se ruiski sitä ilmaan ja pesi lopulta lattiatkin - tosin sameiksi... Pikkasen tuhdimpi liuos taisi olla, niin että sen piti pestä vielä vedellä kaikki uusiksi.  Onhan se tietty kätevää myös trimmausvehkeisin ja trimmipöytään. Nyt äitiä jännittää lähteekö sen limakalvot irti yön aikana, kun se ruiski tyynyt ja täkit ja kaikki sillä ja sen nenässä haisee lievä kloori tai sen tapainen, miedompi.

Meidän kennelliin tulee pentuja kuukauden päästä! Jonnan koira Papu on astutettu ja tälläkertaa toivottavasti onnistuneesti. Jos haluat koiran sellasesta kennelistä kun meiltä, niin laita mun äidille viestiä, se on kauheen innostunut ihmiseks.

papu.jpg

Papu ennen astutusta...

papu2.jpg

...ja astutuksen jälkeen. Tuntemattomia ovat naisten aatteet hormonien takia?

fredi.jpg

Äiti ja Forever Friend Drapichrust - Fredi. Fredi oli toinen Papun sulhasista ja asteli suoraan äidin sydämeen.

Mun sisko täytti kuusi ja opetteli käyttämään virveliä tuloksekkaasti.

tiiu6.jpg

Pupu kakku ja...

tiiu.jpg

...200g ahven.

Halle on nautiskellut kesästä ja kastraattina parin nartun juoksuista myös...

iisalmi.jpg

Tässä se loikoili mummolassa, ei niin kovin mukavassa paikassa, toisin kuin minä alempana...

Mulla menee ihan mukavasti!

T. Valmakoira 

ps. tässä mun lapsia viime pentueesta pari kappaletta

tekna.jpg

Dirtdigger`s Shoplifter - Tekna

sylvi.jpg

Dirtdigger`s Under Arrest - Sylvi

4 kommenttia .

Sinänsä merkityksellinen päivä

Keskiviikko 22.6.2011 klo 22:53

Mä kävin tänään silmätarkastuksessa yhdessä Hallen ja poikamme Pepin kanssa. Meillä kaikilla oli silmät kunnossa. Sen jälkeen me mentiin kaikki yhdessä Pepin mökille uimaan ja se oli aivan mahtavaa!! Siellä meressä oli kivi, jonka päällä mä seisoin ja hyppäsin aina kelluvien korsien ja käpyjen perään.

Halle ja Pepi päätti välillä käydä tsekkaamassa naapurin grillin (miehet), mutta minä tyttö se jaksoin vain porskia itsekseni. Pepiä vähän vielä jännittää uiminen, mutta kyllä se meidän perässä tuli pienen lenkin. Merivesi oli todella kirkasta ja Halle otti ihan muutaman taktisen sukelluksenkin. Se näytti äidistä hassulta.

Niin se päivän merkittävin asia. Tänään yksi ihan oikea ihminen oli kysynyt Pepin omistajilta "onko se jackrussellinterrieri?" Se oli ihka ensimmäinen kerta kun Pepiä ollaan arvattu jackrussellinterrieriksi! Pepi on hauskan näköinen pieni koira jonka toinen korva on pystyssä, sen rakenne muistuttaa enemmänkin laivakoiraa tai jotain? Kukaan ei uskois että Me Hallen kanssa ollaan Pepin vanhemmat, paitsi että Pepin naama muistuttaa mua.

Meille on tapahtunut paljon kaikkea. Merjan Milli katosi pariksi päiväksi hihnansa kanssa metsään, mutta kahden päivän päästä se löytyi hyvässä kunnossa, vaikka etsittiin sitä jo etsijäkoirankin avulla.

Laikusta on tullut iskä ja se sai yhden tyttären Mindhuntersin kennelliin, pennulla on hauska nimi Mindhunter`s Extempore. Hurri sai myös lapset Leijonakuninkaan kennelliin ja siellä ollaan hurrinoituneita tähän Code -pentueeseen.

Historian siipien havahdustakin on luvassa, sillä pian on syntymässä ensimmäinen Dirtdigger`s X Dirtdigger`s pentue. Mun äiti ei ole pentueen kasvattaja, vaan kasvattaja on molempien koirien omistaja Liisa Roivas. Tämä pentue linjaa kuvan kauniiseen, mutta topakkaan Dazzling Diva of Jack`s Paradiseen mun isomummoon, kennelin kantanarttuun. Äiti seuraa mielenkiinnolla sivusta minkälaisia pakkauksia näistä pennuista mahtaa tulla. Tiukkaa Dirtdigger`s kamaa siis luvassa. Mikäli kiinnostus heräsi ja kaipaat temperamenttista harrastuskaveria, voit olla yhteydessä myös äitiin.

Jackrussellinterrierin erikoisnäyttely on Tampereella 16.7.2011 ja sinne ollaan menossa meidän kennelistä sankoin joukoin. Äiti osti oman teltankin sitä varten ja piknik ollaan myöskin pistämässä pystyyn. Jos joku haluaa tutustua rotuun, niin nyt on oiva tilaisuus! Siellä on pitkälti yli sata russelia osallistunut vuosittain, joten varmaan rotua harkitsevalle ihan hitti tapahtuma. TERVETULOA TERVETULOA!! Mun äiti on siitä mukava, että sitä saa vaikka hihasta vetää, se ei suutu. Juu ja se aikoo jakaa siellä meidän kennelin fanikorttejakin kaikille, tosin ilman nimikirjoituksia...

Muuten kaikki sujuu kuten ennenkin. Me aloitettiin äidin kanssa taas agility tätiagility ryhmässä. Siinä ei ole kilpailutavoitteita ja se sopii äidille hyvin. Äiti on kauheen kiinnostunut koirien kasvattamisesta ja sen päivät ja ajatukset täyttyy rodun asioilla, terveysasioilla, yhdistelmien miettimisellä jne.

Semmoinen ihmisestä tulee kun sen sydän kietoutuu harrastuksen pauloihin. Siitä tulee sellanen pötikkä joka ei enää päivitä edes mun blogia!! Se keksii kyllä syyt vältellä blogin kirjoittelua, sillä ei ole muka kuvia ja ainakin niiden lataaminen on työlästä. Semmonen semmonen, piirun verran tylsempi?

-VALMA-

 

 

3 kommenttia .

Hässäkkää pukannu

Maanantai 2.5.2011 klo 23:04 - Valma

Mun äti on kuulkaa tehnyt itsestään hiukan liian tärkeän päivittämään mun blogia et HALOO?!

Ensin se lomaili, sit se teki sen kasvattaja-akatemian lopputyötä, ja sit se vielä vaihtoi omaa työpaikkaansa. Mun sivut on ihan retuperällä! Niin ja valittiin se jackrussellinterrierit ry:n hallitukseenkin.

Siinäpä äidin kootut selitykset. Mennään mun kuulumisiin. DADAA, kaikki on hyvin! Joo-o. Mä olen nähnyt mun lapsiakin muutamaan otteeseen. Ollaan ulkoiltu yhdessä ja äiti on vienyt niiden uusia koteja mätsäreihin ja sit ne innostui itsekkin ja menstytstäkin on tullut siltä saralta.

Dirtdigger`s Pickpocket nappasi pentujen sinisten kolmannen sijan ja Dirtdigger`s Under Arrest punaisten ykköspaikan ja oli vielä Best In Show viides. Lapsilla on hyvät ja aktiiviset kodit ja ne on opetettu seisomaan asennossa oikein komeasti.

Toissapäivänä äiti kokosi yhteen kaikki kulmakunnan russelit ja mentiin metsään kahdeksan russelin voimalla. Meillä oli tosi kivaa!! Saatiin juosta metsässä vapaana ja käväisimpä uimassakin yhdessä metsäojassa ohimennen. Muut eivät uineet, mä tykkään vaan niin kovasti.

img_1985.jpg

Perskutarallaa 6/8 kuvassa ja Topo parsonilla hymy herkässä.

img_1986.jpg

Rinki jossa Minä, Milli, Pepi, Topo, Lyyli, Halle ja Sylvi

img_1989.jpg

Mun pitää pitää silmällä mun äitiä...

img_1996.jpg

Kristallakin (oik.) oli hauskaa kun yritettiin saada kaikki samaan kuvaan.

Äiti, minä ja Halle rakastetaan metsässä lenkkeilyä. Kesä on mahtavaa punkkeja ja käärmeitä lukuunottamatta. (Ja äiti pyys lisäämään et hirvikärpäsiä, mut ne tulee vasta syksystä)!

tytot.jpg

Äidin enkelit: Punapää Jackxellent Hundred Volts - Pina, tumma Let`s Rock Femme Fatale - Milli ja blondi minä Dirtdigger`s Kiss N Tell.

Ai niin! Äiti on ilmoittanut itsensä ja minut TÄTIAGILITYYN!! Se on semmonen missä saa ottaa vähän rennommin. Me ei ehditä harrastaa kilpailuja. Se on tärkeä ryhmä mulle, koska äiti haluu agilytyyn vaan mun innostuksen takia. Tosi mahtavaa.

Kaikille kaikkea hyvää.

T. Valmakoira

1 kommentti .

Hurri in love - with everything

Torstai 10.3.2011 klo 23:13 - Hurri

Nyt on kevättä rinnassa ainakin meikäläisellä! Maailma on ihania hajuja pullollaan, ja ihania narttuja kaikkialla! Ne hajut saavat pään joskus kertakaikkisen sekaisin, niin sekaisin, että meinaa henki lähteä. Niin kuin tässä yhtenä iltana oli vähällä käydä. Mamma päästi meidät Hipun kanssa iltapissille takapihalle tavalliseen tapaan, mutta juuri silloin kuulin ja haistoin sellaisen seireenin kutsun, että se oli kuulkaa menoa. Ei siinä pieni uros mahda luonnonlaeille paljoakaan, kun seireenin kutsu käy. Niinpä minä sitten pingoin autotiellä pimeässä pakkasillassa tuota sulotuoksua kohti. Mamma jäi lähdössä jonkin verran, koska sillä ei ollut vaatteita päällä.

Kun iso auto kohtaa pienen koiran, on jälki yleensä pahanlaista. Tällä kerralla autoilija ehti jarruttaa, ja mikä parasta, kaksi kivaa tyttöä otti minut syliinsä juuri ennen autokohtaamista. Mamma taas hyperventiloi, kun se kuuli vain auton jarrutuksen ja sitten kimeää kiljuntaa. Se pelkäsi jo pahinta, mutta ei sentään: tytöt ne vain kiljuivat, kun minä pussailin niiltä naamat märiksi. Seireenille piti heittää hyvästit, kun minua kiikutettiin sylissä sisätiloihin arestiin. Ulvoin sille seireenille kyllä koko illan kaikista meidän talon ikkunoista, joihin yletyin.

Onneksi mulle tuli sitten kylään ihan oma seireeni nimeltä Belle. Belle halusi tehdä mun kanssa pentuja, mutta ensin se kyllä esitti vähän vaikeasti valloitettavaa. Puoli tuntia se näytteli mulle hampaita ja piti kauhean kovaa ääntä ja sitten se huomasi, että kyllä mä olen ihan kelpo kaveri. Kai se oli joku testi, että onko meikäläinen tosissaan vai ei. Toisella kerralla ei sitten tarvinnut enää testailla, silloin me oltiin nalkissa kolmessa minuutissa. Belle oli niin kiva tyttö, että piti vielä pussailla sitä siinä nalkissa, kun en pahemmin ennen sitä kerinnyt. Nyt vain odotellaan nättejä ja hyväluonteisia pentuja! J

pusu_bellelle.jpg

"Pusu Bellelle"

Muutenkin tänne kuuluu pelkkää hyvää. Jäällä kirmailusta tykkään vallan vietävästi, siellä tunnen olevani vapaa kuin taivaan lintu. Yhtenä päivänä mamma varmaan toivoikin, että olisin ollut mieluummin se lintu, kun merkkasin yhden pilkkimiehen repun siellä jäällä. Mutta minusta mamma tuhlasi energiaa ihan turhaan siihen huutamiseen, kun enimmäkseen olin tosi kiltti. En esimerkiksi mennyt pussailemaan yhtäkään pilkkijää, koska mamma kielsi, enkä syönyt niiltä pilkkisediltä yhtään kalaa. Niin että ihan turhaa melua nyt yhdestä repusta.

hei_me_lennetn.jpg

"Hei me lennetään, tai ainaskin mä!"

Eilen löysin jäältä pilkkimiesten hylkäämän ahvenen, sellaisen suuhun sopivan. Ensin  marinoin sitä erityisellä keltaisella marinadilla à la Hurri, sitten laitoin sen suuhun muhimaan, ja parin minuutin päästä uusintamarinointi. Muutaman tällaisen kierroksen jälkeen ahven oli tarpeeksi mureaa syötäväksi, ja minä herrasmiehenä tarjoilin sen Hipulle. Hippu pisteli sen poskeensa, että naminami maiskis vaan! Mamman ilmeestä päätellen se ei kuitenkaan taida ilmoittaa minua Top Chef –kilpailuun…

Nyt meikäpoika lähtee nautiskelemaan manikyyristä mamman sylissä – mukavaa kevättä ja paljon pusuja kaikille!

hurri_nauttii_manikyyrist.jpg

t. Hurri

 

 

3 kommenttia .

Myytinmurtajat

Tiistai 8.3.2011 klo 14:35 - Valma

Murrettiin Hallen kanssa tuossa kuukausi takaperin yksi myytti. Nimittäin kastroitu uros ei pysty saattamaan narttua tiineeksi vain viikko kastroinnista, piste... (juu äiti on tyhmä tiedetään).

Kun äiti varovaisesti vihjaisi asiasta Facebookissa (siellä kerrotaan meidän perheet juorut aina ensimmäisenä), kaikki koirankasvattaja ystävät olivat varmoja että nyt on saletisti natsannut!

Eihän se järkevästikkään ajateltuna ole mahdollista, mutta monet muut eläinlajit jemmaavat vauvan alkuja elimistöönsä kastroinnin jälkeen ja puhutaan varoajoista. Koirilla siittiöitä ei jää elimistöön, vakuutti eläinlääkäri mun äidin. Hän sanoi kuitenkin että "koskaan ei uskalla sanoa ei koskaan" ja niinpä mutsi passitti mut kuukautta myöhemmin ultraan. Oikeastaan se kyllä passitti mut hammaskiven poistoon ja pyysi eläinlääkäriä säälimään sitä ja ultraamaan mut alennuksella siinä samalla.

Eläinlääkärille se sopi, koska varmaan sen mielestä meille aina sattuu ja tapahtuu. Ollaan varmasti sen lemppari kanta-asiakkaita? Milloin mitäkin, sattuuhan sitä. Täytyy todeta, että äiti ja Halle ei ole ollenkaan sopiva pari toisilleen. Äidin löysä elämänasenne ja Hallen reippaus = Halle lujaa.

Nyt ollaan koko porukka nautittu kevään ensimmäisistä auringon säteistä!

2011-03-08_08.32.53.jpg

"No löytyykö?"

2011-03-08_08.33.00.jpg

"Kaiva syvempää?!"

190204_10150111850857280_530902279_6312126_5513410_n.jpg

"Mousenator"

1 kommentti .

Kehissä taas

Perjantai 18.2.2011 klo 15:43 - Valma

Mä pääsin pitkästä aikaa näyttelyyn. Silloin kun saa lapsia niin siinä menee monta kuukautta että on taas kunnossa, kun turkki vaihtuu ja on muutenkin löysä. Hiukan löysä mä olen edelleen löysä, mutta turkki on ensiluokkainen ja fiilikset korkealla.

Krista vei mut Parkanoon, kun äiti oli viikon Torontossa. Toronto kuullostaa kauhean lämpimälle paikalle, mutta sama ilmasto siellä oli kuulemma kuin Suomessa. Untuvatakkia sai käyttää että tarkeni.

Meillä meni todella mukavasti ja olin kaikista nartuista neljänneksi kaunein. Erityisen onnellinen päivä äidille. Uutisissa on mun arvostelu joka allekirjoitetaan muuten, paitsi maininta mun vaaleista silmistä ei mene äidin kaaliin millään. Minulla on aina ollut erityisen hyvä pigmentti, mutta ei se kyllä talvenkaan vuoksi maininnan arvoisesti ole vaalentunut ja silmäni muutenkin ovat oikein hyvät ja tummat.

Pina oli myös ja senkin arvostelu on ihan hyvä, tarkoitan siis erittäin hyvä. Pina tulee meille kuulemma yökylään lauantaina ja se on varma, että en sulata sitä helpolla!

valma_kehss_060211.jpg

Pauliina Eskon ottama kuva

Ollaan ulkoiltu Hallen kanssa koirapolulla ja viimeksi Halle antoi turpiin yhdelle käppänälle, kun se yritti nylkyttää Hallea. Hallen oma selkä on kipeytynyt kun se puolestaan harjoitti kiellettyjä liikkeitä kastraatti toipilaana. Äiti onkin meinannut tilata sille taas hierojaa lähiaikoina. Mua sitten vihastuttaa, kun mä en saa koskaan mitään tuollaisia hemmotteluja ja Halle vaan aina? Mä säilyn aina niin hyvin liikuvana ja kaikkee muuta soopaa, enkä mene jumiin ollenkaan, niin tää on sit palkkio.

Kylmät ilmat on minusta hankalia. Lenkillä tassuja palelee ja kakkaaminen on työlästä kun paikoillaan jäätyy ja inhottaa, onneksi kotona lämmitetään välillä takkaa.

182903_10150099481707280_530902279_6192547_88623_n.jpg

Tässä kelpaa ja kun tuijottaa liekkejä, pääsee toiseen maailmaan.

Odotellaan kaikki kevättä innokkaana!

T. Valmakoira

 

1 kommentti .

Nalkissa

Perjantai 28.1.2011 klo 11:15 - Valma

Nyt kyllä joku pelästy otsikon perusteella että täällä taas lisäännytään? Älkää pelätkö. Tää takoittaa sitä, että eräänä päivänä, kun äiti tuli töistä, se unohti taas kassinsa eteiseen vastoin kaikkia lupauksiaan.

Minä taas olen yrittänyt esittää aika kilttiä ja yleensä saan vieritettyä kaikki syyt Hallen niskoille. Nyt kävi kalpaten. Mä jäin jumiin äidin kassin kahvaan! Menin tutkimaan, enkä päässyt enää irti. Äiti ihmetti kun mun ääni alkoi kuulumaan eteisestä... hiii...hiii...hiii. Niin, se on mun itkun ääni sellainen. Pientä vaimeaa ja ihmisten korville sopivaa. Äitiä nolotti kun se oli jättänyt kassinsa eteiseen meidän ulottuville, vaikka buranat se onneksi oli poistanut sieltä.

valma.jpg

Niin tässä sitä sitten ollaan, nalkissa.

Olenko mä muuten sanonut, että mun äiti on niin innostunut tästä koirankasvatus asiasta, että se ihan tursuaa intoa? Ei se hullu varmaankaan ole, mutta äärettömän onnellinen sellaisesta harrastuksesta joka tuottaa sisältöä ja mielihyvää sen elämään. No on sen elämä ollut onnellista muutenkin, mutta kun on tottunut elämään lapsuudesta asti koirien kanssa, niin elämä ei ole kokonaista ilman koiria.

idemiia.jpg

Äiti ja Idefix

taputus1.jpg

Mitä tähän nyt sanois...?

retumiia.jpg

Tässä "hellyyttä" saa mummolan Retu

gm2.jpg

Äiti ja THE Koira Geisha

gm.jpg

Geisha oli ihana ja viisas, kuulemma luki ajatuksia?

Äiti opiskelee Sukokan kasvattaja akatemiassa nyt ja voi jestas, se suosittelee sitä kaikille kasvattajille. Se on ainut paikka josta saa just sellaista tietoa jota jokainen kasvattaja tarvitsee. Jokainen kasvattaja olis tarvinnut myös Jonnan kaltaisen tietopankin itselleen. Äidillä on välillä Jonnaa kova ikävä.

Ai niin, meidän Halle on kastroitu! Mun juoksut menee nyt ihan hukkaan kun se ei ole musta kiinnostunut. Mulla on juoksut just menossa ja Halle on ihan sillai HÄH? Se haistelee, mutta ikäänkuin unohtaa mitä tässä pitäis tehdä, rasittavaa.

toipuu.jpg

Halle katrointi päivänä, lepoa peffa ilmassa.

Mun lapset kävi täällä kylässä ja äiti oli innostunut niistä. Lotte ja Rauno olivat villejä ja pieniä tyyppejä, Sylvi oli jalkava, mutta kehittynyt muuten kauniisti. Kaikki olivat luonteeltaan huolettomia ja pelottomia pikku russeleita. Sellaisia kun onnellisten eläinten kuuluukin olla. Kiitos uusille kodeille lasten hyvästä hoidosta.

Viikonlopun näyttelyssä meni mahtavasti, vaikka mä en päässytkään vielä mukaan. Halle ja Laikku sai molemmat erit ja SA:t Laikku sijoittui luokassaan toiseksi ja Halle Kolmanneksi. Hallen veljen Hurrin tytär oli suuren pentuluokan ROP, siitä onnittelut Kennel Boldandbrainylle. Myös Dirtdigger`s lapset Juno ja Hertta esiintyivät mallikelpoisesti.

nana.jpg

Hurrin ja Tytin tytär Boldandbrainy Flash Of Joy - Nana

halledogshow.jpg

Halle ja Äiti

Muuten arkemme rullaa mukavassa tasapainossa ja harmoniassa. Lasten kanssa touhuillaan kaikenlaista, Twisteriä mm. on kiva pelata porukalla.

twister.jpg

Mä toin lisähaastetta pystyssä pysymiseen pussailemalla!

 

t. Valmakoira

2 kommenttia .

Tuhma Halle ja muuta mukavaa

Lauantai 8.1.2011 klo 19:29 - Valma

Meidän Halle on äidin mielestä muuttunut tuhmaksi. Ei se oikeestaan tee muuta ihmeellistä, paitsi se ei enää tottele äitiä niin hyvin. Oikeesti se kyllä tottelee paremmin kuin kuin minä, mutta se teki livahduksen äidin nenän alta ja äitiä hertsas se asia. Halle täytti muuten just 2-v.

Hallehan oli tässä niitä pissaoireita, kun pissassa oli verta vain kaksi kuukautta pissatulehduksen jälkeen. Hallen pissasta löytyi kiteitä ja PH oli korkea. Halle röntgenkuvattiin virtsakivien varalta ja niitä ei löytynyt. Eturauhanen sen sijaan oli turvonnut ja virtsarakossa verihyytymiä. Halle sai "lääkkeeksi" Royal Canin Urinary diet ruokavalion ja se on Hallesta aika mahtavaa kun sitä saa tupla-annoksen normaaliin nappulaan verratuna.

halletuoli.jpg

"Halle lääkärireissun lannistamana. Yleensä matkustetaan häkissä, mutta se oli läjässä ja Halle päätti mennä turvaistuimeen."

No tuhmailusta ja lähinnä näistä ongelmista johtuen äiti päätti, että nyt on aika kastroida Halle. Hallelle on varattu aika tän kuun loppuun. Jotenkin se ajatus kalvaa äitiä, mutta Halle ei täytä jalostuskelpoisuutta muutenkaan, koska se on puolikuuro, joten sen puolesta lienee kaikille edullinen ratkaisu?

Mä olin uuden vuoden mummolassa kun muu perhe lähti Halleineen päivineen reissuun. Perhe yritti minimoida uudenvuoden hälinää jättämällä MUT pois?!! Mä en ymmärrä miten se vähensi "hälinää" kun viettivät sen neljän aikuisen ja yhdeksän lapsen voimin?! Mä en tajuu äitiä ja sit vielä valitsivat Hallen eivätkä mua??! No mä voin kyllä kertoa, että mummolla Hallesta hieman huonompi kuva kuin musta (kun se on syönyt siellä yhden rahin ja keittiöpöydän jalan), joten mummo halusi ottaa MUT eikä Hallea. Että siinä teille syitä.

Mä yritin päivittää jokapäivä mun blogiakin sieltä, mut ei siitä mitään tullu kun mummun tietsikka on erilainen kuin meidän. Kyllä mä sen osasin käynnistää, mut siihen se sit jäikin.

part_1294505513821.jpg

"Tästä pöydältä oli myös parempi tarkkailla pihan tapahtumia."

Me oltiin sen verran kaukoviisaita, että ilmoitettiin mut yhdistyksemme järjestämään MH-luonnekuvaukseen syyskuussa! Se on kuulemma joku tosi jännä juttu jossa mua vähän pelotellaan, mutta mä pistän kyllä sellaiset kummitukset ojennukseen alta aika yksikön, kuten meidän joulupukinkin parina vuonna!

T. Valmakoira

valmatuoli.jpg

Minä pikkutuolissa jonka äiti osti Jonnan vietyä hänet kirppikselle Ruotsissa. Myös Karo oli mukana, eikä ymmärtänyt kuinka tällainen löytö piti raahata Suomeen asti?! Äidillä oli tästä tuoliasiasta selvä visio. Siihen mahtuu minun lisäksi myös mun sisko.

1 kommentti .

Tän vuoden joulupukki

Tiistai 28.12.2010 klo 10:05 - Valma

Tänä vuonnakin tuli taas se ukko valkoisen parran kanssa. Se toi lahjoja meidän lapsille ja lapset oli intona sen kanssa. Edellisinä vuosina se on ollut minusta ihan kamala ja olen haukkunut sen lyttyyn ja murissut. Tänä vuonna se ei ollutkaan ihan niin kamala? Antoi lahjaksi mulle ja Hallelle vinkupossun ja se kesti meillä kauemmin kuin edeltäjänsä, jonka elinikä oli 12 sek.

img_1567.jpg

Oisko siinä jotain minulle?

Sitten Joulun pyhinä Rauma meinasi hautautua lumeen. Lunta satoi yhden päivän koko ajan. Iskä joutui kolaamaan pihan kolmesti ja minä halusin auttaa kovasti. Minusta oli ihanaa hyppiä lumikasaan ja kaivaa, vaikka upposin sinne kokonaan! Halle ei ymmärtänyt mun "sekoamista" ja haukkui vieressä, välillä piti ärähtää sille kun se ei vaan tajuu. Mä en kyllä itse tajua lopettaa sitä hommaa ja vaikka muut meni sisälle, minä en halunnut. Jäin sinne lumikasaan niin kauksi aikaa, että äidin piti hakea mut väkisin sisälle, koska olin muuttumassa jääkarhuksi. Inhottavaa oli sitten sisällä irroitella lumipaukkuja hampailla irti. Märkä turkki on myöskin aina märkä turkki ja vaatii ainakin kahdeksan kierrosta täysiä juoksemista kodin ympäri, että kuivaa.

img_1588.jpg

Ai, sisälle??

img_1580.jpg

Ota kiinni jos saat!!!

Mulle on taas tulossa se juoksuaika. Äiti huomaa sen siitä kun muutun sohvaperunasta hulluksi dominaivaksi nartuksi! Kohdistan eleeni Halleen ja VAADIN sitä leikkimään, kaulailen sitä ja sit rökitän lopuksi!! Se on sairaan hauskaa, Halle on ihan väsynyt mun kanssa.

Halle on pikkuisen kipeä nyt. Sillä oli kaksi kuukautta sitten pissatulehdus ja nyt taas eilen pissassa oli verta. Äiti jahtasi siltä pissanäytteen tänään ja vie koko koiran tutkimuksiin. Pissatulehdus ei ole niin yleinen uroksilla ja vaikka eturauhanen oli viiksi kunnossa, täytyy tutkia kaikki siltä varalta. Äiti onkin meinannut kastroida Hallen tässä kevään aikana varmaan. Vaikka se ei mikään testosteroni hirmu olekkaan.

img_1572.jpg

Eikä se ollenkaan ole käynyt kuusen alla...

Semmosta meillä täällä,

T. Valmakoira

joulupukki2010.jpg

Mun veli ja sisko

3 kommenttia .

Vanhemmat kirjoitukset »