Share |

Valman blogi

Tervehdykset

Terveisiä avannosta!Mummi  25.2.2014 17:08
KennelneuvontakäyntiPauliina, Hippu ja Hurri  15.8.2012 18:10
Hurri aiheuttaa harmaita hiuksiaAlli ja sen Veli  9.12.2011 8:21
Hurri aiheuttaa harmaita hiuksiaKirsi  14.11.2011 18:36
Hurri aiheuttaa harmaita hiuksiaHannele Rautomäki  9.11.2011 12:01

Hurri Houdinin viimeisimmät uroteot

Share |

Torstai 28.3.2013 - Hurri


Morjensta vaan kamut! Olen viime aikoina oppinut paljon uusia taitoja, joista kaikista mamma ei ole yhtä iloinen. Agilitykontakteista se on kovin iloinen, meikäpoika kun pysähtyy kontaktin alastulolle kuin seinään. Mutta en mä siihen jää odottelemaan ja pitkästymään kuten mamma haluaisi – life is short!

img_0032.jpg

Olen myös oppinut avaamaan yhtä sun toista… Mun ikioma kuljetusboksi on sellainen kankainen, jossa on vetoketju ovessa. Mamma luulee, että kun vetoketjun sulkee tietyllä tavalla, sitä on koiran mahdoton avata. Riippuu koirasta, sanon minä. Yhtenä iltana palailtiin mummilasta autolla, ja mamma vähän ihmetteli koiraosaston kummallista ähinää. Kohta mamma kokikin iloisen yllätyksen, kun auton taustapeilistä kurkisti yhtäkkiä karvainen, tuttu naama ja villisti viuhtova häntä! Sitten ponkaisin tietysti pussailemaan mammaa kuskin penkille (koska me ei oltu nähty ainakaan viiteen minuuttiin), sukelsin tarkastamaan, mitä on auton lattialla ja singahtelin kuin pieni karvaohjus auton sisätiloissa. Mamma ei kumma kyllä yhtään kehunut minua, vaikka olin niin taitava sen vetoketjun kanssa. Se vain höpötti jostain ”melkein kolarista”. Nyt ne suunnittelee sellaista teräshäkkiä mulle automatkustukseen… Eipä haittaa – Hurri Houdini ottaa haasteen vastaan!

Yhtenä päivänä meillä tehtiin remonttia. Kaikilla oli kauhea kiire ja kädet täynnä eikä kukaan oikein ehtinyt leikkiä tai edes rapsuttaa minua. Onneksi ne jättivät lattialle ison astiallisen jotain kastiketta mulle syötäväksi (sen nimi oli liisteri), mutta sekin napattiin nenän edestä pois heti, kun olin vasta päässyt latkimisen makuun. Olen ymmärtänyt, että lattialla olevat astiat saa nuolla puhtaiksi, niin että en nyt tiedä mikä tässä meni pieleen. Ehkä ne halusivat kuitenkin syödä sen liisterin itse. Onneksi kerkesin sentään järsiä yhden timpurin kynän ennen kuin huomasivat mitään!

Ja kuulkaas tätä: meikäläisestä on tullut pappa! Eli mun pennulla on jo pentuja! Flash-pentueeni Miina ja Nana -tyttönen saivat jo pentuja. Onnea Miinalle ja Nanalle, toivottavasti pennut tulevat paljon pappaansa – Hurrina on nimittäin mukava olla!  Pussilakanaviehtymys selviää sitten matkan varrella. Mullekin se on selvinnyt vasta äskettäin. Rakastan nimittäin pussilakanoita. Kaivaudun iltaisin pussilakanan sisään ja myllään siellä niin kauan, että eksyn sinne. Sitten kierin sen lakanan kanssa ympäri sänkyä ja etsin ulospääsyä ja lopulta muksahdan pussilakanamytyssä lattialle. Siitä tömäyksestä virkistyn yleensä niin paljon, että hoksaankin pussilakanan suuaukon. Tää on mun iltarituaali. Ja Hipun on se, että se toinen silmä puoliavoimena seuraa mun touhua – ja ihan kuin se virnuilisi!!

pussilakanapoika.jpg

Isäntä on muuten mukava kaveri. Joskus se askartelee erilaisista karvoista perhoja kalojen syötiksi. Yhtenä päivänä se oli jättänyt pöydälle kokonaisen oravan hännän – selvästi erikoisherkuksi mulle! Melko reilua, eikö? Illalla se kauheasti muka ihmetteli kadonnutta häntää, mutta mamma ei ihmetellyt, koska mun peräpäästä tuli oranssia karvaista pötköä valkoiselle hangelle… Lumihangesta tulikin mieleeni lumipallot! Jos ehditte, niin tehkää nyt paljon lumipalloja pakastimeen kesäksi. Lumipallot ovat nimittäin ihan parhaita, kun ne voi syödä kokonaan! Ja kevätaurinko lämmittää jo uhkaavasti….

Nyt pussilakana kutsuu, morjens!

Hurri

hurri3.jpg


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini