Hurri aiheuttaa harmaita hiuksia

Tiistai 8.11.2011 klo 21:26 - Hurri

Tässä yhtenä päivänä oltiin ihan normilenkillä mamma, Hippu ja minä. Mamma on tosi ylpeä siitä, kun se on opettanut meille ”takana” –käskyn. Eli kun me ollaan vapaana ja on epäselvää, tuleeko vastaan justiinsa kohta vieraita koiria, mamma sanoo ”takana” ja me hipsutellaan Hipun kanssa mamman kantapäillä. Tai siis Hippu on kantapäillä, ja mä seilaan siellä takana hieman luovemmin, riippuen hajuista ynnä muista virikkeistä. No, sinä yhtenä päivänä mamma sanoi taas ”takana” ja jatkoi matkaansa. Yhtäkkiä se huomasi, että takana olikin vain yksi koira ja mä olin kadonnut (no en siis ollut, mutta se luuli niin). Mamma pysähtyi ja ajatteli, että mä oon haistelemassa tai kaivelemassa jotain ja tulisin kohta, kun se vain hetkisen odottelisi. No, en tullut, koska mulla oli Tärkeää Puuhaa. Mamma antoi mulle 10 minuuttia aikaa tulla esiin, sitten se päätti lähteä etsimään. Siinä se teki virheen, koska ei mua olisi tarvinnut etsiä. Mä olin ihan siinä vieressä, tosin puoliksi maan alla, ja melko hyvä suojavärikin sitä paitsi - kuvitelkaa nyt: nuori koivikko ja ruskeita lehtiä maassa!

 "Takana tullaan!"

Mamma yritti patistaa Hippua apuun. ”Etsi Hurri!” se hoki. Mutta Hippu vain jökötti paikallaan ja tuijotti mammaa kuin vähä-älyistä. Hipun mielestä oli tosi outoa, että mamma ei haistanut tai kuullut meikäläistä, vaikka mä ahersin siinä viiden metrin päässä. Sitten mammalta petti hermo. Se lähti etsintäreissulle. Sille välähti päähän, että mä olisin saattanut juosta järveen (ei hullumpi idea!). Järven rannassa oli joku hääpari valokuvattavana. Mamma näki jo silmissään toive-/kauhukuvia, kuinka meikäpoika ryntää kaislikosta kuraisin tassuin tervehtimään morsiamen valkoista mekkoa…. Mutta en tullut. En tietenkään, koska meikä painoi duunia pusikossa! Seuraavaksi mamma soitti mun ihmissiskolle, josko mä olisin juossut kotiin. No, haloo! Ei myyräjahdista lähdetä kotiin kesken kaiken – ja olenko mä ikinä milloinkaan lähtenyt metsästä pois etuajassa? No, mamma ei ollut ihan parhaassa vedossa sinä päivänä. Mun ihmissisko hätääntyi kamalasti, koska en ollut tullut kotiin. No, en tietenkään, koska meikä painoi duunia pusikossa tassut verillä. Mamma päätti viedä Hipun kotiin ja hakea polkupyörän. Ne ajatteli ihmissiskon kanssa lähteä normilenkkiä eri suuntiin pyörillä – melko järkevää, noin niin kuin ihmisiltä. Hippu oli tästä käänteestä tosi innoissaan. Se tietty tiesi koko ajan, missä mä luurasin, ja nyt se ajatteli, että mamma oli päättänyt hylätä mut metsään. Se varmaan hihkui mielessään, että ”jesjes, nyt siitä nuoleskelevasta lellipojasta päästiin!”. Se ihan pinkoi kotiin.

Mamma polki paniikissa omia jälkiään takaisin päin. Se kuulemma itki ja toivoi ja rukoili matkalla, että mä löytyisin elävänä. Eniten se pelkäsi löytävänsä ojasta auton alle jääneen raadon. Heh, aika siistiä tuntea itsensä melko tärkeäksi…. Yhtäkkiä mut valtasi sellainen ontto tunne, että myyrä on tainnut mennä menojaan, mutta että niin on kaikki muutkin. Mä pinkaisin juoksuun ja seurasin tuoreinta jälkeä kotiin päin, enkä välittänyt vaikka mulla oli sammalhattu päässä. Yhden ison tien yli juoksin ekaa kertaa ihan yksin, eikä onneksi ollut mun vuoro jäädä auton alle. Sitten näinkin mamman pyörineen ja täytyy sanoa, että olin kyllä tosi iloinen – ja niin oli mammakin. Se ihan itki ilosta.

 

"Ettehän oo vihasia...?"

 

Hippu antoi mulle kotona pienen läksytyksen – ehkä siksi, että tulin kuitenkin takaisin tai sitten siksi, että aiheutin sen mielestä liikaa hässäkkää. No, mutta lopuksi me kuitenkin nukuttiin Hipun kanssa sylikkäin, Hippu otti minut kainaloonsa. Niin että loppu hyvin, kaikki hyvin. Paitsi että sitä myyrää en saanut. Ehkä ensi kerralla!

"Kainaloisena tässä lopulta."

Sieni juttuja

Lauantai 5.11.2011 klo 17:08 - Valma

Arvatkaapa mitä? Minä olen oppinut sienestämään äidin kanssa!

Se on semmosta sigamageeta, että minä saan mennä metsässä suppilovahveron hajun luokse ja äiti seuraa mua!! Sit kun mä näytän ne sille, mulle heitetään käpy ja se on maailman parasta!!

Äiti on hiukan innokas ja mä saa mennä ihan minne vaan ja se seuraa. Tänään vein sen yhden hyvin märän sammalikon yli, niin että sen kengät kastui. Sit sen pit hypätä yhden puron yli ja kiivetä muutaman kiven yli ja mennä sellaisessa risukossa, ettei se nähnyt mitään. Sitten mä sanoin sille, että voidaan pysähtyä ja äiti hyppi ja kiljui innostuksesta, koska toin sen sellaiseen paikkaan missä niitä suppilovahveroita oli pikkasen reilummin. Mulle heitettiin monta käpyä ja mua kehuttiin ja sitten äiti soitti kaikille sen tutuille ja kehui mua ihan hulluna. Mä oon niin hyvä sienestäjä nykyään.

 

Pusikko josta niitä alkoi löytymään...

...Sienet kuvassa vasemmalla.

 

Ei mua mitenkään koulutettu sieniin, mutta kaikki lähti siitä kun äiti löysi muutamia sieniä. Sen piti heittää käpyä ettei me tulla Hallen kaa repimään niitä sieniä (kaivaminen kun on maailman parasta)! Tästä mä sit päättelin loppusyksystä, että pästään vähemmällä, jos minä haen ne sienet nopeammin äidille, niin saadaan nopeammin niitä käpyjäkin lentämään. Tunnen itseni kyllä hyödylliseksi ja tämä tuntuu ihan virkamiehen tehtävältä. Hienoa.

Semmonen probleema meillä on nyt, että Halle on alkanut syömään nämä sieni löydökset. Tänään kun niitä löytyi paljon, Halle meni kuin vanha kunnon Packman taas ja rouskutti sieniä menemään. Toivottaavsti se ei joudu taas Viikkiin.

 

Saalis 2100g

 

Mutta semmoista ihan sairaan hauskaa meillä täällä. Ai niin, mun ja Hallen lapset täytti jo 2-v. Onnea Vilttiketjun pojat.

 

Hevi lehtihommissa

 

Nappi tunkiolla

 

Rufus trimmaamattomana!

 

Pepi pystykorva

 

Kaikki on muuten hyvin. Nania etsii vielä omaa kotiaan. Äiti haluaa sijoittaa Nanian Satakunnan alueelle ja yhteydenotot on tervetulleita. Salla etsii myös osaomistus kotia Ykälle pääkaupunkiseudun läheltä.

T. Valmakoira

Tissiposki Halle

Tiistai 4.10.2011 klo 9:57 - Valma

Meidän Halle - maailman vauhdikkain ja reippain koira, joka ei koskaan ole ollut häntä koipien välissä, meni luonnetestiin.

Äiti odotti ehkä vallatonta suoritusta, mutta kuinkas kävikään? Halle leikki kyllä tuomarin kanssa, mutta kun se näki sen potkurin, se hyytyi! Se kohtasi varmasti ensimmäistä kertaa elämässään jonkun uhkaavan tilanteen, mitä minä en ollut ratkaisemassa sen puolesta. Nynny, se ei tullut edes vaikka äiti nätisti houkutteli ja antoi sen haistaa potkurin kydissä ollutta pipoa. Halle meni aivan toimintakyvyttömäksi, sen silmät sumentuivat ja se maastoutui nurmikkoon. Testi keskeytettiin.

Äiti on aina leikillään sanonut Hallea Austraalianseurakoiraksi, mutt nyt joutuu jättämään sen Austraalian tästä edestä pois ettei tule leimattua meidän rotumme kehittäjämään Austraalian mainetta. Sieltä on kuitenkin tullut kelpo terriereitä ja oikeesti Halle on ruotsalais-ranskalainen ruotsin tuonti.

Laikkukin kävi saman testin ja se suoriutui testin läpi mainiosti, mutta senkin suoritus oli tuomarin mukaan ihanteellisen seurakoiran tasoa (84 pistettä), terrieri piirteitä ei ollut havaittavissa.

Sellaisten nynnyköiden kanssa täällä elellään.

Itse en tänne testiin mennyt kun kävin MH-luonnekuvauksen ja sain sieltä terrierimäisen hienon arvostelun. Äiti kuitenkin pohtii, että veisikö myös minut tähän luonnekuvaukseen, että saisi enemmän tietoa vertailla näitä kahta eri testiä. Myös Hallen voisi viedä MH-luonnekuvaukseen, vaikka näillä tiedoilla se tyssäisi sitten haalariin taikka aaveisiin, saisi ainakin arvion siitä lähteekö vieheen perään ;)!

Muuten me ollaan sienestetty todella paljon! Äiti on pakastanut kanttarelleja, suppilo- ja kosteikkovahveroita ja tatteja! Meillä on oikea tattimetsä meidän lähellä ja sieltä on saatu kilokaupalla saalista. Äiti löysi muutaman suppilovahvero paikankin ja merkkasi ne puhelimen GPS -laitteeseen. Muuten hyvä, mutta se laite ei löydä niitä enää niin tarkasti, että se siitä. Koordinaatit on jos jostain sattuisi löytymään tarkka GPS-paikannin.

Me ollaan eksytty kaksi kertaa meidän reissulla ja jouduttu sen takia kävelemään useita useita ylimääräisiä kilometrejä! Siitä minä en ole tykännyt kauheasti, mutta Halle on.

 

Tässä me terminoidaan yhtä kantoa jonka vierestä äiti keräsi kosteikkovahveroita

 

Halle juoksentelee metsässä aina ihan meidän näkymättömissä ja sitten aika ajoin jäljestää meidät ja jatkaa taas matkaa. Sillai se on kauhean itsenäinen, mutta joku juttu sen sai lipeemään siinä testissä paniikin puolelle.

Papun pennut kasvaa hurjaa vauhtia ja osa pennuista tarvitsee vielä kotia. Jos sinulla on russelin kokoinen aukko elämässäsi, niin ota yhteyttä mun äiskään.

 

T. Valmakoira

 

MH-luonnekuvaus

Lauantai 3.9.2011 klo 16:27 - Valma

Mä olin tänään äidin kanssa puuhailemassa ihan kahdestaan. Se oli mukavaa ja meille sattui mukavia juttuja. Mentiin jännään metsään, missä oli ihmisiä ja oli siellä myös mörköjä ja rämiseviä juttuja ja haalareita ja kaikkee. Se oli kyllä ihan mukava kokemus ja kun äiskä lähti viemään mua parkkipaikalle, löin jarrut pohjaan, koska olisin halunnut jäädä mielummin metsään puuhailemaan. Me saatiin äidin mielestä tosi kiva arvostelu? Se ihmetteli ainoastaan sitä etten lähtenyt etäleikkiin, mutta se johtui siitä etten yksinkertaisesti nähnyt koko etäleikkijää! Lopulta kun vihdoin huomsin sen ja läjhdin hänen luo, joku kelloaika oli jo mennyt umpeen?

Tässä mun virallinen arvostelu:

1a KONTAKTI tervehtiminen 4 = Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen

1b KONTAKTI yhteistyö 4 = Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TO.sta

1c KONTKTI käsittely 4 = Hyväksyy ja ottaa kontaktia

 

2a LEIKKI 1 Leikkihalu 3 = Leikkii, aktiivisuus lisäntyy/vähenee

2b LEIKKI 1 Tarttuminen 4 = Tarttuu heti koko suulla

2c LEIKKI 1 Puruote ja taisteluhalu 4 = Tarttuu heti koko suulla, vetää vastaan kunnes TO irrottaa.

 

3a TAKAA-AJO 1. kerta 3 = Aloittaa etenemisen hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista.

3b TARTTUMINEN 1. kerta 2 = Ei tartu, nuuskii saalista.

3a TAKAA-AJO 2. kerta 3 = Aloittaa etenemisen hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista.

3b TARTTUMINEN 2. kerta 2 = Ei tartu, nuuskii saalista.

 

4 AKTIVITEETTITASO 2 = Tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata.

 

5a ETÄLEIKKI Kiinnostus 2 = Tarkkailee avustajaa, välillä taukoja.

5b ETÄLEIKKI Uhka/aggressio 1 = Ei osoita uhkauselkeitä

5c ETÄLEIKKI Uteliaisuus 1 = Ei saavu avustajan luo

5d ETÄLEIKKI Leikkihalu 1 = Ei osoita kiinnostusta

5e ETÄLEIKKI Yhteistyö 1 = Ei osoita kiinnostusta

 

6a YLLÄTYS Pelko 3 = Väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista.

6b YLLÄTUS Puolustus/aggressio 2 = Osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä

6c YLLÄTYS Uteliaisuus 2 = Menee haalarin luon kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa.

6d YLLÄTYS Jäljellejäävä pelko 3 = Pieni niiaus tai nopeudenvaihtelu kerran, pienenee toisen ohituskerran jälkeen.

6e YLLÄTYS Jäljellejäävä kiinnostus 3 = Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria väh. kahdella ohituskerralla.

 

7a ÄÄNIHERKKYYS Pelko 3 = Väistää kääntämättä pois katsettaan.

7b ÄÄNIHERKKYYS Uteliaisuus 3 = Menee räminälaitteen luo kun ohjaaja seisoo sen vieressä.

7c ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä pelko 2 = Pieni niiaus tai liikkumisnopeuden vaihtelu jollain ohituskerralla.

7d ÄÄNIHERKKYS Jäljellejäävä kiinnostus 1 = Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan.

 

8a AAVEET Puolustus/aggressio 2 = Osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä

8b AAVEET Tarkkaavaisuus 3 = Tarkkailee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaankin puolet ajasta tai kokoajan toista.

8c AAVEET Pelko 1 = On ohjaajan edessä tai sivussa.

8d AAVEET Uteliaisuus 2 = Menee katsomaan kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa.

8e AAVEET Kontaktinotto aaveeseen 4 = Ottaa itse kontaktia avustajaan.

 

9a LEIKKI 2 Leikkihalu 3 = Leikkii aktiivisuus lisääntyy/vähenee.

9b LEIKKI 2 Tarttuminen 4 = Tarttuu heti koko suulla

 

10 AMPUMINEN 1 = Ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön.

 

Suullisesa arviossa sanottiin, että mulla on kova luottamus mun omistajaan, eli äitiin! Siitäkös äiti sai ilonaiheen, se kun on luullut mua itsepäiseksi, mutta joutui nyt huomaamaan, että tosipaikan tullen mä luotan sen arvostelukykyyn.

Olihan se tietysti kauniisti sanottu. Noissa pelottavissa asioissa, annoin siis äidin mennä edellä ja kun huomasin, että se selvisi hengissä, pystyin itsekkin menemään. Ihmiset ajattelee, että se on luottamusta, mutta minusta ennemminkin JÄRKEVYYTTÄ. Pistetään kaveri edeltä kaivoon ja katsotaan hukkuuko se ;)...

 

t. Valmakoira (hiukan ilkikurisena).

Hurrin äijäkoulu

Lauantai 13.8.2011 klo 22:30

En varsinaisesti pyrkinyt mihinkään kouluun, mutta joskus käy niin, että elämä kouluttaa ihan pyytämättä. Olisin ollut ihan tyytyväinen siihen Kaikkien Kaveri- ja Ensirakastaja-statukseen, siitä on pelkkiä hyviä muistoja, mutta ehkä oli aika kasvaa pojasta mieheksi. Ensimmäinen kiville karahdus oli alkukesästä, kun mamma pysähtyi lenkillä juttelemaan yhden tutun ihmisen portille. Me Hipun kanssa istahdettiin pitemmän jaarittelun varalta siihen tien poskeen, ja yhtäkkiä puskasta hyökkäsi meidän kimppuun kauhea peto, jonka tassut viuhuivat ilmassa ihan tuulimyllyinä. Se oli sen tutun ihmisen kissa, jolla sattui olemaan pentuja pihalla piilossa. Hippu sai siinä rytäkässä pahemmin köniinsä, kun se ei yhtään osaa antaa periksi – ei edes emokissalle. Mutta opinpahan uuden läksyn: kissat ei olekaan aina kivoja veitikoita….

Äijäkoulun toinen kurssi käytiin sitten juhannuksena. Mamma vei minut moikkaamaan mökkinaapurin lapinkoiraa, jota en ollut vielä koskaan tavannut. Sekin on uros, joten mamma laittoi minut hihnaan varmuuden vuoksi. Alku meni oikein lupaavasti, esitin parhaita puoliani ja olin niin kaveria että. Lapinkoira sai kuitenkin päähänsä, että juniorille on näytettävä paikka heti alkuunsa, ja se yritti astua meikäläistä. No sehän ei kuulkaas käy. Katsokaas, kun se Virallinen Astuja olen mä!! Siitähän tuli sitten melkoiset tupenrapinat: hihnat oli solmussa ja meikäläisen pää lapinkoiran suussa – henki säilyi, mutta silmälle sai melkein sanoa goodbye…Mamma pelästyi ihan hirveästi, vaikka lopulta saldoksi jäi vain turvonneet ja mustat silmät, joista toinen veresti ja repesi hiukan alaluomesta. Näytin juhannuksen jälkeen aika karskilta - Hurri the suomalainen juhannusäijä!

Äijäkoulun kolmas kurssi oli meidän omalla pihakadulla. Naapuriin oli kesällä muuttanut koeajalle toinen lagottouros. Pahaksi onneksi ne kaksi urosta olivat vapaana pihallaan juuri, kun me tultiin uimareissulta niiden talon ohi. Molemmat lagotot tuli päälle yhtäkkiä eikä ne uskoneet mammaa ollenkaan (ja saatte uskoa, että se piti hirveää älämölöä). Siitäkin selvittiin onneksi pintanaarmuilla, mutta ei tullut meistä kavereita.

On mulla ollut kesällä kivaakin, enimmäkseen sitä paitsi! Olin ekoissa virallisissa agilitykisoissani Mikkelissä, ja tuliaisiksi tuli kaksi hylkyä ja yksi vitonen. Hylkyjä ei tulisi ollenkaan, jos mamman jalat ja etenkin ajatus juoksisivat vähän vikkelämmin. Musta saattaa tulla agilityyn vielä kova luu, jos saan mamman koulutettua terävämmäksi!

"Kotitreeni"

Sitten olen tietty harrastanut uimahyppyjä. Korkein laituri oli metrin verran veden yläpuolella, mutta sitä komeampi leiskautus tuli! Seuraavasta linkistä voit ihailla tyylinäytettäni:

Hurrin uimahyppy!!

"Hippu ja mä"

Tulen edelleen hyvin toimeen kaikkien kanssa, jotka on mulle kivoja, on ne sitten vaikka karhuja. Kesäkuussa kävin moikkaamassa Konekarhu-Penaa Erämessuilla, ja se oli ihan harmiton veikko. Ensin menin haistelemaan sen jalkoja ja sitten heittäydyin sen viereen sammakkoasentoon makaamaan. Yleisöä nauratti jostain syystä kauheasti, mutta kivahan se on, kun mun temput saa ihmiset usein hyvälle tuulelle.

Kivaa loppukesää teille, kaverit!

"Hurri the Great"

Vikuri Valman vinkit kaikille joilla nuija omistaja!!

Sunnuntai 7.8.2011 klo 22:01 - Valma

Pakotetaanko sut lenkille sateella?! Tässä pari vinkkiä:

 

Kohta 1. Älä lähde katoksen alta mihinkään!

Kohta 2. Jos pakotetaan, älä liiku vaan jökötä!

Kohta 3. Jos vedetään eteenpäin, luo murhaavia katseita, ja lyö kyntesi maahan!

Kohta 4. Jos vieläkin vaan viedään, kävele, mutta esitä marttyyria.

Kohta 5. Pissaa, mutta älä kakkaa! Kakkaaminen on kamalaa märässä heinikossa!

Kohta 6. Osasitko kiertää hienosti puut ja pylväät? ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ KIERRÄ, pakota omistajasi märkään ruohoon.

Kohta 7. Mene kaikkien puiden takaa ja älä edelleenkään kierrä.

Kohta 8. Pysähtele, jarruttele, tee äkki stoppeja!

Kohta 9. Istu ja mulkoile, anna omistajasi kastua!

Kohta 10. Ethän varmasti kakannut koko reissulla, muistithan esittää että melkein kakkaat kohta? Muistithan varmasti pyöriä muutaman kerran, että omistajallesi jäi syyllinen olo, että sinulla on varmasti kakka hätä?!

Kohta 11. Tiedän, sinä kastuit, mutta nauti, sillä kastelithan omistajasikin viivyyttelemällä.

Kohta 12. Kun pääset kotiin, juokse täysiä omistajasi sänkyyn ja pyörittele itsesi kuivaksi hänen pedillään. Muista kuoria päiväpeitto ensin pois. Muistithan astua pariin mutalammikkoon ennen tätä?

 

Kierrä ja Virkon S

Keskiviikko 3.8.2011 klo 23:10 - Valma

Tänään lenkillä mä sain äidin kiljumaan innostuksesta. Me mentiin hihnan kaa metsässä, kun mul on ne juoksut. Siellä aina tulee niitä ongelmia, että äiti menee puun väärältä puolelta ja sitten me neuvotellaan aina, että kumpi palaa takasin ja kierrittelee sen hihnan puun ympäri. Minusta se on ärsyttävää ja yleensä jään paikalleni jököttämään ja katson paheksuvasti äitiä.

Tänään äiti sanoi tapansa mukaan kierrä ja katsoi minua. Minä katsoin takasin suoraan silmiin ja KIERSIN, äiti hyppi ja pomppi ja hehkutti ja kehui mua. Se oli tosi lapsellista ja ällöttävän kuulosta. Sama toistui sitten kohta uudelleen ja taas mä reippaasti kiersin.

Tää kiertely juttu ei nyt ole mitenkään ihmeellistä. Kyllä mäkin sen aina olen osannut, mutta teen sen silloin kun haluan ja tänään vaan tuntui siltä, että äiti on ihan mukava. Hallehan on äidistä mestari kiertäjä, mutta se onkin niin pölkvisti, että tekee aina sitä mitä äiti käskee, kun äiti on sen idoli.

No tässä kuvassa sitten kuitenkin MINÄ ja äiti mökillä.

Me luettiin aika ikävä tapaus äidin akatemia opettajan koirista. Siltä kuoli seitsemän pentua parvoon juuri. Samalla tuli luettua ja opiskeltua aineesta nimeltä Virkon S ja meidän äiti sekosi! Se on yleensä sellanen ihminen, että sen puolesta maailmassa on paremmin vastustuskykyä mitä enemmän on pöpöjä, ja parempi jos ei aina käytetä noita myrkkyjä, mutta nyt se suivaantui. Olkoon se sitten kosto kaikkien parvoon kuolleiden koiranpentujen takia, mutta äiti tilasi apteekkiin Virkon S pullon! Ensin se aloitti meidän kupeista, jotka eivät koskaan ole olleet niin hygieenisen näköisiä kuin nyt! Sit sai kyytiä meidän vessat ja ovenkahvat ja valokatkaisijat. Sit se ruiski sitä ilmaan ja pesi lopulta lattiatkin - tosin sameiksi... Pikkasen tuhdimpi liuos taisi olla, niin että sen piti pestä vielä vedellä kaikki uusiksi.  Onhan se tietty kätevää myös trimmausvehkeisin ja trimmipöytään. Nyt äitiä jännittää lähteekö sen limakalvot irti yön aikana, kun se ruiski tyynyt ja täkit ja kaikki sillä ja sen nenässä haisee lievä kloori tai sen tapainen, miedompi.

Meidän kennelliin tulee pentuja kuukauden päästä! Jonnan koira Papu on astutettu ja tälläkertaa toivottavasti onnistuneesti. Jos haluat koiran sellasesta kennelistä kun meiltä, niin laita mun äidille viestiä, se on kauheen innostunut ihmiseks.

Papu ennen astutusta...

...ja astutuksen jälkeen. Tuntemattomia ovat naisten aatteet hormonien takia?

Äiti ja Forever Friend Drapichrust - Fredi. Fredi oli toinen Papun sulhasista ja asteli suoraan äidin sydämeen.

Mun sisko täytti kuusi ja opetteli käyttämään virveliä tuloksekkaasti.

Pupu kakku ja...

...200g ahven.

Halle on nautiskellut kesästä ja kastraattina parin nartun juoksuista myös...

Tässä se loikoili mummolassa, ei niin kovin mukavassa paikassa, toisin kuin minä alempana...

Mulla menee ihan mukavasti!

T. Valmakoira 

ps. tässä mun lapsia viime pentueesta pari kappaletta

Dirtdigger`s Shoplifter - Tekna

Dirtdigger`s Under Arrest - Sylvi

Sinänsä merkityksellinen päivä

Keskiviikko 22.6.2011 klo 22:53

Mä kävin tänään silmätarkastuksessa yhdessä Hallen ja poikamme Pepin kanssa. Meillä kaikilla oli silmät kunnossa. Sen jälkeen me mentiin kaikki yhdessä Pepin mökille uimaan ja se oli aivan mahtavaa!! Siellä meressä oli kivi, jonka päällä mä seisoin ja hyppäsin aina kelluvien korsien ja käpyjen perään.

Halle ja Pepi päätti välillä käydä tsekkaamassa naapurin grillin (miehet), mutta minä tyttö se jaksoin vain porskia itsekseni. Pepiä vähän vielä jännittää uiminen, mutta kyllä se meidän perässä tuli pienen lenkin. Merivesi oli todella kirkasta ja Halle otti ihan muutaman taktisen sukelluksenkin. Se näytti äidistä hassulta.

Niin se päivän merkittävin asia. Tänään yksi ihan oikea ihminen oli kysynyt Pepin omistajilta "onko se jackrussellinterrieri?" Se oli ihka ensimmäinen kerta kun Pepiä ollaan arvattu jackrussellinterrieriksi! Pepi on hauskan näköinen pieni koira jonka toinen korva on pystyssä, sen rakenne muistuttaa enemmänkin laivakoiraa tai jotain? Kukaan ei uskois että Me Hallen kanssa ollaan Pepin vanhemmat, paitsi että Pepin naama muistuttaa mua.

Meille on tapahtunut paljon kaikkea. Merjan Milli katosi pariksi päiväksi hihnansa kanssa metsään, mutta kahden päivän päästä se löytyi hyvässä kunnossa, vaikka etsittiin sitä jo etsijäkoirankin avulla.

Laikusta on tullut iskä ja se sai yhden tyttären Mindhuntersin kennelliin, pennulla on hauska nimi Mindhunter`s Extempore. Hurri sai myös lapset Leijonakuninkaan kennelliin ja siellä ollaan hurrinoituneita tähän Code -pentueeseen.

Historian siipien havahdustakin on luvassa, sillä pian on syntymässä ensimmäinen Dirtdigger`s X Dirtdigger`s pentue. Mun äiti ei ole pentueen kasvattaja, vaan kasvattaja on molempien koirien omistaja Liisa Roivas. Tämä pentue linjaa kuvan kauniiseen, mutta topakkaan Dazzling Diva of Jack`s Paradiseen mun isomummoon, kennelin kantanarttuun. Äiti seuraa mielenkiinnolla sivusta minkälaisia pakkauksia näistä pennuista mahtaa tulla. Tiukkaa Dirtdigger`s kamaa siis luvassa. Mikäli kiinnostus heräsi ja kaipaat temperamenttista harrastuskaveria, voit olla yhteydessä myös äitiin.

Jackrussellinterrierin erikoisnäyttely on Tampereella 16.7.2011 ja sinne ollaan menossa meidän kennelistä sankoin joukoin. Äiti osti oman teltankin sitä varten ja piknik ollaan myöskin pistämässä pystyyn. Jos joku haluaa tutustua rotuun, niin nyt on oiva tilaisuus! Siellä on pitkälti yli sata russelia osallistunut vuosittain, joten varmaan rotua harkitsevalle ihan hitti tapahtuma. TERVETULOA TERVETULOA!! Mun äiti on siitä mukava, että sitä saa vaikka hihasta vetää, se ei suutu. Juu ja se aikoo jakaa siellä meidän kennelin fanikorttejakin kaikille, tosin ilman nimikirjoituksia...

Muuten kaikki sujuu kuten ennenkin. Me aloitettiin äidin kanssa taas agility tätiagility ryhmässä. Siinä ei ole kilpailutavoitteita ja se sopii äidille hyvin. Äiti on kauheen kiinnostunut koirien kasvattamisesta ja sen päivät ja ajatukset täyttyy rodun asioilla, terveysasioilla, yhdistelmien miettimisellä jne.

Semmoinen ihmisestä tulee kun sen sydän kietoutuu harrastuksen pauloihin. Siitä tulee sellanen pötikkä joka ei enää päivitä edes mun blogia!! Se keksii kyllä syyt vältellä blogin kirjoittelua, sillä ei ole muka kuvia ja ainakin niiden lataaminen on työlästä. Semmonen semmonen, piirun verran tylsempi?

-VALMA-

 

 

Hässäkkää pukannu

Maanantai 2.5.2011 klo 23:04 - Valma

Mun äti on kuulkaa tehnyt itsestään hiukan liian tärkeän päivittämään mun blogia et HALOO?!

Ensin se lomaili, sit se teki sen kasvattaja-akatemian lopputyötä, ja sit se vielä vaihtoi omaa työpaikkaansa. Mun sivut on ihan retuperällä! Niin ja valittiin se jackrussellinterrierit ry:n hallitukseenkin.

Siinäpä äidin kootut selitykset. Mennään mun kuulumisiin. DADAA, kaikki on hyvin! Joo-o. Mä olen nähnyt mun lapsiakin muutamaan otteeseen. Ollaan ulkoiltu yhdessä ja äiti on vienyt niiden uusia koteja mätsäreihin ja sit ne innostui itsekkin ja menstytstäkin on tullut siltä saralta.

Dirtdigger`s Pickpocket nappasi pentujen sinisten kolmannen sijan ja Dirtdigger`s Under Arrest punaisten ykköspaikan ja oli vielä Best In Show viides. Lapsilla on hyvät ja aktiiviset kodit ja ne on opetettu seisomaan asennossa oikein komeasti.

Toissapäivänä äiti kokosi yhteen kaikki kulmakunnan russelit ja mentiin metsään kahdeksan russelin voimalla. Meillä oli tosi kivaa!! Saatiin juosta metsässä vapaana ja käväisimpä uimassakin yhdessä metsäojassa ohimennen. Muut eivät uineet, mä tykkään vaan niin kovasti.

Perskutarallaa 6/8 kuvassa ja Topo parsonilla hymy herkässä.

Rinki jossa Minä, Milli, Pepi, Topo, Lyyli, Halle ja Sylvi

Mun pitää pitää silmällä mun äitiä...

Kristallakin (oik.) oli hauskaa kun yritettiin saada kaikki samaan kuvaan.

Äiti, minä ja Halle rakastetaan metsässä lenkkeilyä. Kesä on mahtavaa punkkeja ja käärmeitä lukuunottamatta. (Ja äiti pyys lisäämään et hirvikärpäsiä, mut ne tulee vasta syksystä)!

Äidin enkelit: Punapää Jackxellent Hundred Volts - Pina, tumma Let`s Rock Femme Fatale - Milli ja blondi minä Dirtdigger`s Kiss N Tell.

Ai niin! Äiti on ilmoittanut itsensä ja minut TÄTIAGILITYYN!! Se on semmonen missä saa ottaa vähän rennommin. Me ei ehditä harrastaa kilpailuja. Se on tärkeä ryhmä mulle, koska äiti haluu agilytyyn vaan mun innostuksen takia. Tosi mahtavaa.

Kaikille kaikkea hyvää.

T. Valmakoira

Hurri in love - with everything

Torstai 10.3.2011 klo 23:13 - Hurri

Nyt on kevättä rinnassa ainakin meikäläisellä! Maailma on ihania hajuja pullollaan, ja ihania narttuja kaikkialla! Ne hajut saavat pään joskus kertakaikkisen sekaisin, niin sekaisin, että meinaa henki lähteä. Niin kuin tässä yhtenä iltana oli vähällä käydä. Mamma päästi meidät Hipun kanssa iltapissille takapihalle tavalliseen tapaan, mutta juuri silloin kuulin ja haistoin sellaisen seireenin kutsun, että se oli kuulkaa menoa. Ei siinä pieni uros mahda luonnonlaeille paljoakaan, kun seireenin kutsu käy. Niinpä minä sitten pingoin autotiellä pimeässä pakkasillassa tuota sulotuoksua kohti. Mamma jäi lähdössä jonkin verran, koska sillä ei ollut vaatteita päällä.

Kun iso auto kohtaa pienen koiran, on jälki yleensä pahanlaista. Tällä kerralla autoilija ehti jarruttaa, ja mikä parasta, kaksi kivaa tyttöä otti minut syliinsä juuri ennen autokohtaamista. Mamma taas hyperventiloi, kun se kuuli vain auton jarrutuksen ja sitten kimeää kiljuntaa. Se pelkäsi jo pahinta, mutta ei sentään: tytöt ne vain kiljuivat, kun minä pussailin niiltä naamat märiksi. Seireenille piti heittää hyvästit, kun minua kiikutettiin sylissä sisätiloihin arestiin. Ulvoin sille seireenille kyllä koko illan kaikista meidän talon ikkunoista, joihin yletyin.

Onneksi mulle tuli sitten kylään ihan oma seireeni nimeltä Belle. Belle halusi tehdä mun kanssa pentuja, mutta ensin se kyllä esitti vähän vaikeasti valloitettavaa. Puoli tuntia se näytteli mulle hampaita ja piti kauhean kovaa ääntä ja sitten se huomasi, että kyllä mä olen ihan kelpo kaveri. Kai se oli joku testi, että onko meikäläinen tosissaan vai ei. Toisella kerralla ei sitten tarvinnut enää testailla, silloin me oltiin nalkissa kolmessa minuutissa. Belle oli niin kiva tyttö, että piti vielä pussailla sitä siinä nalkissa, kun en pahemmin ennen sitä kerinnyt. Nyt vain odotellaan nättejä ja hyväluonteisia pentuja! J

"Pusu Bellelle"

Muutenkin tänne kuuluu pelkkää hyvää. Jäällä kirmailusta tykkään vallan vietävästi, siellä tunnen olevani vapaa kuin taivaan lintu. Yhtenä päivänä mamma varmaan toivoikin, että olisin ollut mieluummin se lintu, kun merkkasin yhden pilkkimiehen repun siellä jäällä. Mutta minusta mamma tuhlasi energiaa ihan turhaan siihen huutamiseen, kun enimmäkseen olin tosi kiltti. En esimerkiksi mennyt pussailemaan yhtäkään pilkkijää, koska mamma kielsi, enkä syönyt niiltä pilkkisediltä yhtään kalaa. Niin että ihan turhaa melua nyt yhdestä repusta.

"Hei me lennetään, tai ainaskin mä!"

Eilen löysin jäältä pilkkimiesten hylkäämän ahvenen, sellaisen suuhun sopivan. Ensin  marinoin sitä erityisellä keltaisella marinadilla à la Hurri, sitten laitoin sen suuhun muhimaan, ja parin minuutin päästä uusintamarinointi. Muutaman tällaisen kierroksen jälkeen ahven oli tarpeeksi mureaa syötäväksi, ja minä herrasmiehenä tarjoilin sen Hipulle. Hippu pisteli sen poskeensa, että naminami maiskis vaan! Mamman ilmeestä päätellen se ei kuitenkaan taida ilmoittaa minua Top Chef –kilpailuun…

Nyt meikäpoika lähtee nautiskelemaan manikyyristä mamman sylissä – mukavaa kevättä ja paljon pusuja kaikille!

t. Hurri

 

 

Myytinmurtajat

Tiistai 8.3.2011 klo 14:35 - Valma

Murrettiin Hallen kanssa tuossa kuukausi takaperin yksi myytti. Nimittäin kastroitu uros ei pysty saattamaan narttua tiineeksi vain viikko kastroinnista, piste... (juu äiti on tyhmä tiedetään).

Kun äiti varovaisesti vihjaisi asiasta Facebookissa (siellä kerrotaan meidän perheet juorut aina ensimmäisenä), kaikki koirankasvattaja ystävät olivat varmoja että nyt on saletisti natsannut!

Eihän se järkevästikkään ajateltuna ole mahdollista, mutta monet muut eläinlajit jemmaavat vauvan alkuja elimistöönsä kastroinnin jälkeen ja puhutaan varoajoista. Koirilla siittiöitä ei jää elimistöön, vakuutti eläinlääkäri mun äidin. Hän sanoi kuitenkin että "koskaan ei uskalla sanoa ei koskaan" ja niinpä mutsi passitti mut kuukautta myöhemmin ultraan. Oikeastaan se kyllä passitti mut hammaskiven poistoon ja pyysi eläinlääkäriä säälimään sitä ja ultraamaan mut alennuksella siinä samalla.

Eläinlääkärille se sopi, koska varmaan sen mielestä meille aina sattuu ja tapahtuu. Ollaan varmasti sen lemppari kanta-asiakkaita? Milloin mitäkin, sattuuhan sitä. Täytyy todeta, että äiti ja Halle ei ole ollenkaan sopiva pari toisilleen. Äidin löysä elämänasenne ja Hallen reippaus = Halle lujaa.

Nyt ollaan koko porukka nautittu kevään ensimmäisistä auringon säteistä!

"No löytyykö?"

"Kaiva syvempää?!"

"Mousenator"

Kehissä taas

Perjantai 18.2.2011 klo 15:43 - Valma

Mä pääsin pitkästä aikaa näyttelyyn. Silloin kun saa lapsia niin siinä menee monta kuukautta että on taas kunnossa, kun turkki vaihtuu ja on muutenkin löysä. Hiukan löysä mä olen edelleen löysä, mutta turkki on ensiluokkainen ja fiilikset korkealla.

Krista vei mut Parkanoon, kun äiti oli viikon Torontossa. Toronto kuullostaa kauhean lämpimälle paikalle, mutta sama ilmasto siellä oli kuulemma kuin Suomessa. Untuvatakkia sai käyttää että tarkeni.

Meillä meni todella mukavasti ja olin kaikista nartuista neljänneksi kaunein. Erityisen onnellinen päivä äidille. Uutisissa on mun arvostelu joka allekirjoitetaan muuten, paitsi maininta mun vaaleista silmistä ei mene äidin kaaliin millään. Minulla on aina ollut erityisen hyvä pigmentti, mutta ei se kyllä talvenkaan vuoksi maininnan arvoisesti ole vaalentunut ja silmäni muutenkin ovat oikein hyvät ja tummat.

Pina oli myös ja senkin arvostelu on ihan hyvä, tarkoitan siis erittäin hyvä. Pina tulee meille kuulemma yökylään lauantaina ja se on varma, että en sulata sitä helpolla!

Pauliina Eskon ottama kuva

Ollaan ulkoiltu Hallen kanssa koirapolulla ja viimeksi Halle antoi turpiin yhdelle käppänälle, kun se yritti nylkyttää Hallea. Hallen oma selkä on kipeytynyt kun se puolestaan harjoitti kiellettyjä liikkeitä kastraatti toipilaana. Äiti onkin meinannut tilata sille taas hierojaa lähiaikoina. Mua sitten vihastuttaa, kun mä en saa koskaan mitään tuollaisia hemmotteluja ja Halle vaan aina? Mä säilyn aina niin hyvin liikuvana ja kaikkee muuta soopaa, enkä mene jumiin ollenkaan, niin tää on sit palkkio.

Kylmät ilmat on minusta hankalia. Lenkillä tassuja palelee ja kakkaaminen on työlästä kun paikoillaan jäätyy ja inhottaa, onneksi kotona lämmitetään välillä takkaa.

Tässä kelpaa ja kun tuijottaa liekkejä, pääsee toiseen maailmaan.

Odotellaan kaikki kevättä innokkaana!

T. Valmakoira

 

Nalkissa

Perjantai 28.1.2011 klo 11:15 - Valma

Nyt kyllä joku pelästy otsikon perusteella että täällä taas lisäännytään? Älkää pelätkö. Tää takoittaa sitä, että eräänä päivänä, kun äiti tuli töistä, se unohti taas kassinsa eteiseen vastoin kaikkia lupauksiaan.

Minä taas olen yrittänyt esittää aika kilttiä ja yleensä saan vieritettyä kaikki syyt Hallen niskoille. Nyt kävi kalpaten. Mä jäin jumiin äidin kassin kahvaan! Menin tutkimaan, enkä päässyt enää irti. Äiti ihmetti kun mun ääni alkoi kuulumaan eteisestä... hiii...hiii...hiii. Niin, se on mun itkun ääni sellainen. Pientä vaimeaa ja ihmisten korville sopivaa. Äitiä nolotti kun se oli jättänyt kassinsa eteiseen meidän ulottuville, vaikka buranat se onneksi oli poistanut sieltä.

Niin tässä sitä sitten ollaan, nalkissa.

Olenko mä muuten sanonut, että mun äiti on niin innostunut tästä koirankasvatus asiasta, että se ihan tursuaa intoa? Ei se hullu varmaankaan ole, mutta äärettömän onnellinen sellaisesta harrastuksesta joka tuottaa sisältöä ja mielihyvää sen elämään. No on sen elämä ollut onnellista muutenkin, mutta kun on tottunut elämään lapsuudesta asti koirien kanssa, niin elämä ei ole kokonaista ilman koiria.

Äiti ja Idefix

Mitä tähän nyt sanois...?

Tässä "hellyyttä" saa mummolan Retu

Äiti ja THE Koira Geisha

Geisha oli ihana ja viisas, kuulemma luki ajatuksia?

Äiti opiskelee Sukokan kasvattaja akatemiassa nyt ja voi jestas, se suosittelee sitä kaikille kasvattajille. Se on ainut paikka josta saa just sellaista tietoa jota jokainen kasvattaja tarvitsee. Jokainen kasvattaja olis tarvinnut myös Jonnan kaltaisen tietopankin itselleen. Äidillä on välillä Jonnaa kova ikävä.

Ai niin, meidän Halle on kastroitu! Mun juoksut menee nyt ihan hukkaan kun se ei ole musta kiinnostunut. Mulla on juoksut just menossa ja Halle on ihan sillai HÄH? Se haistelee, mutta ikäänkuin unohtaa mitä tässä pitäis tehdä, rasittavaa.

Halle katrointi päivänä, lepoa peffa ilmassa.

Mun lapset kävi täällä kylässä ja äiti oli innostunut niistä. Lotte ja Rauno olivat villejä ja pieniä tyyppejä, Sylvi oli jalkava, mutta kehittynyt muuten kauniisti. Kaikki olivat luonteeltaan huolettomia ja pelottomia pikku russeleita. Sellaisia kun onnellisten eläinten kuuluukin olla. Kiitos uusille kodeille lasten hyvästä hoidosta.

Viikonlopun näyttelyssä meni mahtavasti, vaikka mä en päässytkään vielä mukaan. Halle ja Laikku sai molemmat erit ja SA:t Laikku sijoittui luokassaan toiseksi ja Halle Kolmanneksi. Hallen veljen Hurrin tytär oli suuren pentuluokan ROP, siitä onnittelut Kennel Boldandbrainylle. Myös Dirtdigger`s lapset Juno ja Hertta esiintyivät mallikelpoisesti.

Hurrin ja Tytin tytär Boldandbrainy Flash Of Joy - Nana

Halle ja Äiti

Muuten arkemme rullaa mukavassa tasapainossa ja harmoniassa. Lasten kanssa touhuillaan kaikenlaista, Twisteriä mm. on kiva pelata porukalla.

Mä toin lisähaastetta pystyssä pysymiseen pussailemalla!

 

t. Valmakoira

Tuhma Halle ja muuta mukavaa

Lauantai 8.1.2011 klo 19:29 - Valma

Meidän Halle on äidin mielestä muuttunut tuhmaksi. Ei se oikeestaan tee muuta ihmeellistä, paitsi se ei enää tottele äitiä niin hyvin. Oikeesti se kyllä tottelee paremmin kuin kuin minä, mutta se teki livahduksen äidin nenän alta ja äitiä hertsas se asia. Halle täytti muuten just 2-v.

Hallehan oli tässä niitä pissaoireita, kun pissassa oli verta vain kaksi kuukautta pissatulehduksen jälkeen. Hallen pissasta löytyi kiteitä ja PH oli korkea. Halle röntgenkuvattiin virtsakivien varalta ja niitä ei löytynyt. Eturauhanen sen sijaan oli turvonnut ja virtsarakossa verihyytymiä. Halle sai "lääkkeeksi" Royal Canin Urinary diet ruokavalion ja se on Hallesta aika mahtavaa kun sitä saa tupla-annoksen normaaliin nappulaan verratuna.

"Halle lääkärireissun lannistamana. Yleensä matkustetaan häkissä, mutta se oli läjässä ja Halle päätti mennä turvaistuimeen."

No tuhmailusta ja lähinnä näistä ongelmista johtuen äiti päätti, että nyt on aika kastroida Halle. Hallelle on varattu aika tän kuun loppuun. Jotenkin se ajatus kalvaa äitiä, mutta Halle ei täytä jalostuskelpoisuutta muutenkaan, koska se on puolikuuro, joten sen puolesta lienee kaikille edullinen ratkaisu?

Mä olin uuden vuoden mummolassa kun muu perhe lähti Halleineen päivineen reissuun. Perhe yritti minimoida uudenvuoden hälinää jättämällä MUT pois?!! Mä en ymmärrä miten se vähensi "hälinää" kun viettivät sen neljän aikuisen ja yhdeksän lapsen voimin?! Mä en tajuu äitiä ja sit vielä valitsivat Hallen eivätkä mua??! No mä voin kyllä kertoa, että mummolla Hallesta hieman huonompi kuva kuin musta (kun se on syönyt siellä yhden rahin ja keittiöpöydän jalan), joten mummo halusi ottaa MUT eikä Hallea. Että siinä teille syitä.

Mä yritin päivittää jokapäivä mun blogiakin sieltä, mut ei siitä mitään tullu kun mummun tietsikka on erilainen kuin meidän. Kyllä mä sen osasin käynnistää, mut siihen se sit jäikin.

"Tästä pöydältä oli myös parempi tarkkailla pihan tapahtumia."

Me oltiin sen verran kaukoviisaita, että ilmoitettiin mut yhdistyksemme järjestämään MH-luonnekuvaukseen syyskuussa! Se on kuulemma joku tosi jännä juttu jossa mua vähän pelotellaan, mutta mä pistän kyllä sellaiset kummitukset ojennukseen alta aika yksikön, kuten meidän joulupukinkin parina vuonna!

T. Valmakoira

Minä pikkutuolissa jonka äiti osti Jonnan vietyä hänet kirppikselle Ruotsissa. Myös Karo oli mukana, eikä ymmärtänyt kuinka tällainen löytö piti raahata Suomeen asti?! Äidillä oli tästä tuoliasiasta selvä visio. Siihen mahtuu minun lisäksi myös mun sisko.

Tän vuoden joulupukki

Tiistai 28.12.2010 klo 10:05 - Valma

Tänä vuonnakin tuli taas se ukko valkoisen parran kanssa. Se toi lahjoja meidän lapsille ja lapset oli intona sen kanssa. Edellisinä vuosina se on ollut minusta ihan kamala ja olen haukkunut sen lyttyyn ja murissut. Tänä vuonna se ei ollutkaan ihan niin kamala? Antoi lahjaksi mulle ja Hallelle vinkupossun ja se kesti meillä kauemmin kuin edeltäjänsä, jonka elinikä oli 12 sek.

Oisko siinä jotain minulle?

Sitten Joulun pyhinä Rauma meinasi hautautua lumeen. Lunta satoi yhden päivän koko ajan. Iskä joutui kolaamaan pihan kolmesti ja minä halusin auttaa kovasti. Minusta oli ihanaa hyppiä lumikasaan ja kaivaa, vaikka upposin sinne kokonaan! Halle ei ymmärtänyt mun "sekoamista" ja haukkui vieressä, välillä piti ärähtää sille kun se ei vaan tajuu. Mä en kyllä itse tajua lopettaa sitä hommaa ja vaikka muut meni sisälle, minä en halunnut. Jäin sinne lumikasaan niin kauksi aikaa, että äidin piti hakea mut väkisin sisälle, koska olin muuttumassa jääkarhuksi. Inhottavaa oli sitten sisällä irroitella lumipaukkuja hampailla irti. Märkä turkki on myöskin aina märkä turkki ja vaatii ainakin kahdeksan kierrosta täysiä juoksemista kodin ympäri, että kuivaa.

Ai, sisälle??

Ota kiinni jos saat!!!

Mulle on taas tulossa se juoksuaika. Äiti huomaa sen siitä kun muutun sohvaperunasta hulluksi dominaivaksi nartuksi! Kohdistan eleeni Halleen ja VAADIN sitä leikkimään, kaulailen sitä ja sit rökitän lopuksi!! Se on sairaan hauskaa, Halle on ihan väsynyt mun kanssa.

Halle on pikkuisen kipeä nyt. Sillä oli kaksi kuukautta sitten pissatulehdus ja nyt taas eilen pissassa oli verta. Äiti jahtasi siltä pissanäytteen tänään ja vie koko koiran tutkimuksiin. Pissatulehdus ei ole niin yleinen uroksilla ja vaikka eturauhanen oli viiksi kunnossa, täytyy tutkia kaikki siltä varalta. Äiti onkin meinannut kastroida Hallen tässä kevään aikana varmaan. Vaikka se ei mikään testosteroni hirmu olekkaan.

Eikä se ollenkaan ole käynyt kuusen alla...

Semmosta meillä täällä,

T. Valmakoira

Mun veli ja sisko

Maitoparta Hurri Messarissa

Maanantai 13.12.2010 klo 21:46 - Hurri

Terveisiä Helsingistä ja vähän Espoostakin, missä olin arvoisana hotellivieraana mamman ja isännän kanssa! Hippu jäi kotiin vähän huuli pyöreänä, että ei voi olla totta: juniori lähtee reissuun, ja minä jään kotiin! Se murjotti eteisessä vähän aikaa ja mutisi mulle jotain, että "epäreilua", johon minä totesin vain, että elämä on. Niin kuin nyt sekin, että Jonna ei päässytkään esittämään minua sinne Messarin näyttelyyn, kun sen piti muuttaa taivaaseen. Mutta kyllä se kävi juttelemassa meidän mammalle kaupassa kovalla äänellä juuri ennen Messariin lähtöä - tosin se ei ollutkaan sitten Jonna, vaan joku vieras, joka puhui Jonnan äänellä - mutta mamma ajatteli, että Jonna kävi kertomassa terveisiä meille.

Hotellissa olin aika väsynyttä poikaa, kun jokaista oven kolahdusta ja haukahdusta piti vahtia ja päivystää. Siellä oli mun lisäksi miljoona muuta koiraa, joihin olisin kaikkiin halunnut tutustua, mutta en ehtinyt, kun nyt oli tää Messari-kuvio. Aamulla siellä hotellin aulassa kävi yhden nartun emäntä katsastamassa meikäläisen, että sopisinko sen nartun seuraavien pentujen isäksi. Se emäntä katsoi tosi tarkkaan mun hampaat ja kävelyn ja kaiken, ja kyllä se minusta tykkäsi (no kamoon - onko ihme?). Jos nyt oikein ymmärsin, niin mulle on lähiaikoina luvassa hauskanpitoa innokkaan nartun kanssa, joten en pane yhtään hanttiin! :)

Messuhallissa Miia esitti minut ensimmäistä kertaa, ja meillä sujui yhteistyö tosi hyvin.  Kehässä sain paljon nakkeja ja sellaisen punaisen nauhan, jota ei saanut syödä. Tuomarin mielestä olin muka vasta neljänneksi komein, mutta Miian hienon satiinipaidan hohde saattoi häikäistä sen tuomarin silmiä niin, ettei se nähnyt meikäläistä oikein kunnolla.

Tässä sitä vasta asettaudutaan, mutta aika hyvin osaan varpustaa kohti nakkimakkaraa.

No, sellaista sattuu. Kehässä oli silti aika lystiä, mutta kehän ulkopuolella piti itse viihdyttää itseään. Mamman kauhuksi nappasin yhden vauvan äidinmaidonvastikepurkin sillä aikaa kun kaikki ihailivat Hallea kehässä (Halle tuli toiseksi - mun veli). No, tarkkaan ottaen otin sen purkin tuolin alta ja kaadoin sen maidon lattialle latkittavaksi. Mamma taas vähän hyperventiloi, mutta ne vauvan vanhemmat vaikuttivat hyvin älykkäiltä. Ne vain rapsuttivat minua ja kehuivat fiksuksi koiraksi ja antoivat mun latkia koko maidon. Hienoja ihmisiä! Toivottavasti se vauva sai kuitenkin tarpeeksi ruokaa, koska vauvoja meikäpoika rakastaa ylikaiken.

Meikäpoika

Kotona Hippu osoitti mieltä eikä suostunut tulemaan edes joulukorttikuvaan mun kanssa. Sitä ei saanut siihen edes nakeilla lahjomalla! Kuvitelkaa: mököttää nyt kieltäytymällä nakeista! Naiset eivät ymmärrä omaa parastaan, sanon minä. Nyt tämä poika menee nukkumaan ja uneksimaan ihanista nartuista ja isoista nakeista. Se on moro! Ja hyvää joulun odotusta kaikille tuon yhden kuvan myötä!

t. Hurri

Karkailua ja luovutusta

Perjantai 3.12.2010 klo 11:34 - Valma

Mun lapset on muuttuneet pieniksi koiriksi joilla on oma tahto ja oma looginen ajattelu. Ne esimerkiksi päättelivät itse, että aitaus on vain hidaste eikä ollenkaan ole koiralle sopivaa olla sellaisessa aitauksessa.

Pahin kaikista on Rosebud, eli tuleva Lotte. Lotte osaa kiivetä aitaa pitkin kokonaista 70cm. Sen jälkeen on vastassa lasten TrippTrapp tuoli jonka ylätasolle pääsee ja siitä kuperkeikalla alemmalla tasolle ja siitä hyppy maahan.

Yhteisvoimin voi mukavasti ujuttaa aitaa, niin että aita antaa periksi seinäkiinnityksestä. Eilen ja tänään äiti tuli ruokatauolla ruokkimaan pentuja ja kolme niistä tuli ovella vastaan. Se on ihan mieletöntä kuinka paljon kolme pientä häntää voi heilua innoissaan! Rauno raukka oli jäänyt aitaukseen aivan yksin, mutta kyllä se osaakin pitää kovaa meteliä! Mä olen ottanut sen pikkaisen silmätikukseni ja ojennan sitä aika paljon.

Tänään sitten lähtee kaikki paitsi Pommi eli nykyinen Cosmo. Cosmo jää meille vielä vähän yli viikoksi. Minni eli Sylvi lähti jo aamusta ja Rauno ja Lotte lähtee sitten illalla.

Tiiu ja Sylvi

Äiti sai Sylvin uudelta kodilta aivan ihanat itsetehdyt huovutetut lapaset! niissä lukee Dirtdigger`s ja niissä on myös Dirtdigger`s logo. Äiti on niistä tosi ilahtunut ja sille tuli melkein tippa linssiin kun se tietää kuinka paljon Jonna olisi niistä lapasista ilahtunut! Jonna olisi ollut varmasti haltioissaan.

Dirtdigger`s lapaset, Halle ei saa sit syödä näitä!

Teknalla on mennyt mukavasti Oulussa. Se on saanut siellä jo uuden pannan ja hieman erityskohtelua (josta äiti kyllä varoitti uusia omistajia, mutta joka minusta on kyllä mahtavaa). Erityiskohteluna ihmisten patja laitettiin lattialle ja nukuttiin Teknan vieressä... saas nähdä kuinka perheessä nukutaan jatkossa?

Tekna uudessa kodissaan

Kaikki on ihan hyvin täällä,

T. Vastuustaan pian vapautuva Valmakoira

Elämä jatkuu...

Maanantai 29.11.2010 klo 15:58 - Valma

Elämä ei jatku sen takia että se olisi meille luonnollista. Se jatkuu siksi, koska meillä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kun niellä tää paska syksy. Tää tuli nyt mun äidin suusta. Mä en ymmärtänyt itse tästä lauseesta mitään?

Tiivistettynä maailman mustimman syksyn tapahtumat: 

Äiti osti pääkallokuvioisen ventakarva-alusen pentulaatikkoon (ei ollut muita kuoseja)! Laittoi siitä kuvan Jonnalle kännykkään. Jonna vastasi "Älä manaa..."

Seuraavana päivänä Jonna joutui sairaalaan ja selvisi että syöpä oli levinnyt maksaan.

Siitä muutama päivä, Vilmi (yksi mun kuudesta pennusta) kuoli.

Siitä muutama viikko Jonnan hoidot lopetettiin ja äiti sairastui flunssaan ja samalla todettiin liikatoimintaa kilpirauhasessa.

Siitä kaksi viikkoa, Jonna kuoli.

Nyt Jonnan muistotilaisuus on pidetty ja nyt tulee nää elämä jatkuu kuulumiset:

Mun pennut alkavat lähteä maailmalle. Tekna lensi meidän iskän kanssa Ouluun viime lauantaina ja on kotiutunut sinne hyvin. Uusi isäntäperhe on laittanut äidille paljon kuvaviestejä ja äiti tulikin niistä hyvin iloiseksi.

Loput neljä oppivat kiipeämään ja murtautumaan ulos pentuaitauksesta! Koko perhe on tehnyt mahdottomia viritelmiä etteivät pääsisi enää, mutta tänäaamuna tapahtui taas jotakin käsittämätöntä? Mä olin äidin ja Hallen kanssa lenkillä. Kun tultiin kotiin, Rosebud tuli vastaan ja äiti ihmetteli mikä sen suussa on. Arvatkaapa mitä kummaa sieltä löytyi... Sieltä löytyi rotan (tai oravan?) häntä, josta roikkui vielä vähän sellaisia lihanpaloja!! Äiti oli ihan slaagissa!

Nyt kaikki Sherlockit voivat alkaa miettimään mistä häntä on sen suuhun tullut?! Ehkä varteen otettavin vaihtoehto on se, että mä olisin tuonut sen lenkiltä mukanani...? Halle se ei ole, koska se otti meidän pihalla just ennen sisääntuloa suuhunsa yhden vinkupossun. Meillä ei myöskään ole näkynyt mitään rottia koskaan, oravia kylläkin ja hiiriä. Tällaisia ihania yllätyksiä meidän koirien kanssa voi sattua.

Mä en ole nyt päivitellyt blogia kun äiti on tietysti ollut murheellinen ja kiireinen.

Äidillä on ihan hirveästi jalostussuunnitelmia ja niistä voidaan paljastaa sen verran, että tyyppi jota äiti haluaa on kristallinkirkkaana sen silmissä. Näistä olemassaolevista nartuista lähdetään ja jokainen pentue vie lähemmäksi sitä tyyppiä. Aikaa se vie varmasti... Jonnan pentue Papun ja Hurrin osalta tullaan myös varmasti toteuttamaan, vaikka ulkonäöllisesti Hurri ei välttämättä ole paras vaihtoehto Papulle. Luonteen puolesta varmasti ja molemmista sukutauluista löytyy kyllä herkullisia ja mielenkiintoisia koiria vaikkakin jäljet johtaa taas sylttytehtaalle ;).

Mitenkä äidille on sitten muodostunut se tyyppi? Tietysti osittain Jonnan visioista, osittain Kasvattaja-akatemian innoittamana ja rotumääritelmää pohtimalla. Meillä pitäisi olla sitkeä työtätekevä terrieri, kauniilla, terveellä ja kestävällä rakenteella ja luonteella joka syttyy, mutta osaa myöskin palautua ja tulee toimeen myös lemmikkinä. Kas siinä vasta innoittava haaste äidille!

Kyllä me täällä ollaan koottu rivejä tämän suuren murheen keskellä ja täältä tullaan!

Dirtdiggerìt Rulaa Forever!!!

Johanna Sonck 1964-2010

Maanantai 15.11.2010 klo 22:39 - Miia

Tänään 15.11.2010 suuri suru tavoitti meidät.

Kennel Dirtdigger`sin perustaja ja Jackrussellinterrieri yhdistyksen pitkäaikainen aktiivijäsen ja jalostustoimikunnan entinen puheenjohtaja, ystäväni Johanna Sonck nukkui pois. Pitkäaikainen, mutta ärhäkkä sairaus vei Jonnasta voiton.

Suru on suuri ja Jonnaa on kova ikävä. Viimeisen vuoden jaoimme kennelnimen ja Jonna toivoi, että jatkan kasvattamista hänen kennelnimensä alla.

Kun viimeisen kerran tapasimme pari viikkoa sitten, juttelimme kaikki asiat halki. Jonna totesi, että tuli tää kennelyhteistyökin sitten juuri sopivaan aikaan. Kysyin onko vielä jotain missä haluat minua opastaa tai joku ideologia mitä haluat minulle vielä terottaa? Jonna sanoi että ei. Naurahdin että taidat sitten luottaa minuun johon Jonna vastasi, "täysin".

Jonna koulutti minua järjestelmällisesti tähän tehtävään. Olisin toki halunnut vielä monta yhteistä Dirtdigger`s vuotta Jonnan kanssa, mutta tästä jatkan kaiken sen turvin mitä hän minulle jätti ja opetti. Jatkan opiskelua Sukokan Kasvattaja-akatemiassa ja toivon, että kaikesta kokemastani on hyötyä vaaliessani hienon ihmisen, ystäväni Jonna Sonckin muistoa.

T. Miia Rajala

 

 

 

Puppy pictures

Keskiviikko 20.10.2010 klo 22:39 - Valma

Hello my friends, everything is fine here with the puppies. Let me show You some pictures of my babys at the ages of two weeks:

 

Rosebud and Rauno

Rosebud, Pommi and Tekna

Rauno and Pommi

Tekna

Minni

Pommi

Rosebud

Tekna

Me, Pommi and uncle Halle. Halle is such a sweetheart with the babies.

 

See You,

Valmakoira